Vaikka Suomi on yksi maailman ankarimman verotuksen maa, verotulot ovat 20 miljardia pienemmät kuin julkiset menot. Julkista taloutta parsitaan vippaskonsteilla, omaisuutta myymällä ja ”pikavipeillä”. Velkaa on paljon ja sen kasvuvauhti on EU:n nopeinta. Talouskehitys vastaavasti EU:n hitainta. Julkiset menot suhteessa BKT:hen ovat EU:n toiseksi suurimmat. Luottoluokitus laskee, lakkoja ja työnseisauksia on paljon suhteessa verrokkimaihin, oppimistulokset heikkenevät, työttömyys kasvaa, jne. Ei tarvitse olla ennustaja, tämä johtaa todelliseen katastrofiin. Näin ei vaan voida jatkaa. 1. Julkiset menot on saatava merkittävästi pienemmiksi. Julkiset menot eivät voi olla suuremmat kuin kohtuullisella veroasteella kerättävät verotulot. Verotusta ei ole enää mahdollista kiristää, koska dynaamiset vaikutukset vain heikentäisivät julkista taloutta. Menoja onkin vähennettävä 20–25 miljardia. 2. Samalla yksityinen sektori ja niiden työpaikat on saatava kasvamaan. Nämä ovat mahdollisia vain radikaaleilla julkisen puolen rakennemuutoksilla, sääntelyn purkamisella ja yritystoiminnan reformilla. Mitkään vanhat rakenteet eivät voi olla enää ns. ”pyhiä lehmiä”. Parinkymmenen vuoden aikana on luotu rakenteet, joita ei enää ole taloudellisesti mahdollista ylläpitää. Tästä ”konkurssista” ei selvitä, ellei ryhdytä vähän itsekkääksi ja valvomaan kansakuntana omia etujamme. Talous menee nyt humanismin edelle.
Miten tämä on mahdollista, mitä konkreettisesti on tehtävä. Esimerkkejä kansalaisille vähiten haitallisista säästöistä.
Sääntelyn ja byrokratian purku, koskien julkisia toimintoja sekä yritystoimintaa. Puretaan ns. ”hallinnon himmeleitä” Käydään läpi julkisten (kunnat ja valtio) organisaatioiden tuottavuus ja talouden vaikutus. Heikon tuottavuuden johtajat vastuuseen, tarpeettomia rakenteita ja yksiköitä lopetetaan kokonaan tai niiden tehtäviä siirretään tuottavasti toimiviin organisaatioihin. Asetetaan julkisille tehtäville palkka ylärajat. Vähennetään kuntien määrää ja kuntien valtionosuuksia. Muutetaan hyvinvointialueet yhdeksi valtionhallinnon laitokseksi, joka hoitaa julkisen terveydenhoidon. Tätä täydennetään tehokkaasti yksityisen sektorin palveluilla.
Kolmannen sektorin toimijoiden rahoitus lähes lopetetaan, koskee mm. järjestöjä, edunvalvonta- ja poliittisia toimijoita, jne. Palautetaan niihin kansalaisliikkeen ja vanhan talkoohengen toimintaperiaatteet. Lopetetaan kallis ja hyödytön ”hankehuppa”. Asetetaan maahanmuutolle kansantalouden hyötyyn perustuvat taloudelliset rajat. Leikataan merkittävästi ulkomaan avun ja etenkin näihin liittyvien organisaatioiden rahoitusta. Pienennetään edelleen Ylen rahoitusta.
Kokonaisuutena koulutuksen tehokkuutta on parannettava ja kustannuksia on myös alennettava. Tarvitaanko näin monta yliopistoa ja ammattikorkeakoulua? Muutetaan koulutusjärjestelmä palvelemaan kansantalouden ja työelämän tarpeita. Lisätään pätevää yrittäjäkoulutusta. Vähennetään koulutustarjontaa julkiselle sektorille suuntautuvilla aloilla ja lisätään vastaavasti elinkeinoelämää tukevaa koulutusta. Hallitusti joustavoitetaan erilaisten opintopolkujen, kuten oppisopimus, hyödyntämistä sekä kelpoisuusvaatimuksia. Pidennetään työurien kestoa, lyhennetään koulutusaikoja. Tehdään samantasoisista lisätutkinnoista ja ulkomaisten opiskelijoiden opinnoista maksullisia.
Myös yritystukia on syytä harkitusti karsia. Toisaalta yritys kumuloi elinkaarensa aikana tehokkaasti suoria ja välillisiä verotuloja. Eräiden arvioiden mukaan, yrityksen koko liikevaihdosta yli puolet kertyy lopulta veronsaajalle. Yritystuki voi olla hyvinkin tehokas. Tehdään yritystoiminnassa laaja reformi, jolla yrittämisen arvostus paranee sekä yritysten kilpailukyky ja kannattavuus paranevat. Työpaikkoja ja investointeja tarvitaan. Tehdään Suomesta kilpailukykyinen maa yritysten investoida ja kasvaa. Keskeisiä ovat, sääntelyn keventäminen, kustannusten karsinta, toimivat työmarkkinat, verotekniset kannusteet ja toimivat rahoitusmarkkinat. Työn tekemisen kustannuksia olisi syytä alentaa. Palkansaajan netto-ostovoiman ja työnantajan kokonaiskustannusten ero on aivan liian suuri. Nykyisellä rakenteella palkankorotus ei synnytä lisää ostovoimaa, koska kustannusrakenne nostaa heti hintoja. Seurauksena ainoastaan yritysten kilpailukyky heikkenee. Luodaan tehokas kannustinjärjestelmä, jolla saadaan julkisen puolen henkilöstöä siirtymään yritysten palvelukseen.
Mistä vaan löytyvät ne rehelliset vastuulliset poliitikot, jotka ryhtyvät korjaamaan taloutta takaisin kestävälle pohjalle.
Juhani Viitala
Kauhava