Yle kiinnitti verkkosivuillaan 7.9. huomiota yhteen tärkeimpään työelämää koskevaan asiaan ja julkaisi asiantuntijoiden haastattelut suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa tuhoavasta ilmiöstä. Nuoria aikuisia jää eläkkeelle koko ajan enemmän.
Ylen haastattelemien, näköalapaikalta seuraavien vakuutusylilääkärin ja Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professorin ja ylilääkärin mukaan elämään kuuluvista ikävistä tunteista on tehty sairaus. ”Ensin haetaan diagnoosi somessa ja sitten lääkäri vahvistaa sen”, sanovat ylilääkärit. Some ja omasta mielestäni myös kasvatus ovat varmasti yksi tärkeä syy diagnoosien lisääntymiseen, mutta on varmasti muitakin.
Diagnoosien määrän kasvussa korostuu yksilökeskeisyyden lisääntyminen ja toisaalta ilmiötä ruokkiva yhteiskunnan palvelualttius ja velvollisuus korjata individualismista sikiäviä epämääräisiä vaivoja ja pahaa oloa. Kelan mukaan Suomessa menetetään mielenterveyshäiriöiden vuoksi lähes kuusi miljoonaa työpäivää vuodessa. Se on sama kuin 26 000 työntekijää olisi vuoden poissa työstään. Tällä on erittäin suuri merkitys kansantalouteen. Työn tuottavuus menetetään, mutta kulut säilyvät.
”Minä, mun tunteet ja mun oikeudet”, tiivistää ilmiötä vakuutusylilääkäri Ylen artikkelissa. Mutta mistä ilmiselvä itsekeskeisyyden lisääntyminen johtuu? Erään teorian mukaan juuret ovat kasvatusilmapiirin muutoksessa 1970–1990-luvuilla. Autoritaarisen kasvatuksen jälkeen ajattelussa tapahtui täyskäännös. Lapsia alettiin suojella pitää pikkuprinsessoina ja -prinsseinä, joita suojeltiin pettymyksiltä, annettiin lisää päätösvaltaa ja heidät nostettiin jopa isovanhempiensa, omista vanhemmista puhumattakaan, yläpuolelle.
Ammattikielessäkin ”lapsen etu” toistui puheissa, vaikka sen sisältöä ei aina tarkemmin määritelty. Näin annettiin, ja annetaan usein vieläkin ymmärtää ja liian usein se käsitettiin väärin. Tämä saattaa olla yksi syy nuorten aikuisten mielenterveysongelmien lisääntymiseen.
Nyt nämä nuoret aikuiset joutuvat kohtaamaan todellisen elämän ja työelämän, johon kuuluu myös paljon vastuuta, ikäviä asioita, pettymyksiä, surua, epäoikeudenmukaisuutta, vaivaa ja tuskaakin. Näin on aina ollut.
Monilta nuorilta aikuisilta puuttuvat valmiudet käsitellä vaikeuksia, koska heillä ei ole kokemusta niiden käsittelystä liiallisen suojaamisen takia. Heiltä puuttuu pettymys-niminen rokotus. Onneksi oli myös paljon vanhempia, jotka ”rokottivat” lapsensa pettymyksillä. ”Lapset ensin” on tunnettu slogan, joka on tunnusomainen sanoitus tilanteelle, johon on jouduttu viimeisten vuosikymmenten kasvatusilmapiirin muutoksessa.
Helpoin tapa vastoinkäymisten kohdatessa onkin marssia lääkärin puheille, kun työ ja työkaverit keljuttavat tai elämä kohtelee muuten kaltoin. Kaikesta ei voikaan päättää itse. Moni lääkäri päätyykin varsinkin some-aikakaudella välttämään ikävän, jopa ammattitaidottoman lääkärin maineen. Pelkona voi olla oikeustoimilla uhkaaminen, joko suoraan tai vihjailevalla käyttäytymisellä osoittamalla. Tai lääkäri haluaa muuten vaan vältellä konflikteja. Ikävä kyllä heikoiten käy sille, joka pääsee nauttimaan eläkkeestä ennen aikojaan, jo 30–40-vuotiaana, parhaassa työiässä. Siitä on lyhyt matka arvottomuuden tunteeseen, joka on läheistä sukua masennuksen ja ahdistuksen tunteelle. Eikä vain tunteelle. Silloin ei enää puhuta häiriöstä vaan sairaudesta.
Lapsuuden kokemuksilla ja kasvatuksella on yllättävän suuri merkitys siihen, miten lapsi kokee ja käsittelee väistämättä jokaiselle vastaan tulevia vastoinkäymisiä. Olisi yksioikoista väittää, että ennenaikainen eläköityminen mielenterveysongelmien takia olisi aina näin. Mutta jotakin tässä on viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtunut. Sitä on pohdittava ja siitä pitää keskustella.
Tarjosin tässä yhden näkökulman keskustelun pohjaksi. Nyt on syksy ja sadonkorjuun aika. Nyt niitetään myös kasvatussatoa, joka on kylvetty jo 1970–1990-luvulla. Osa sadosta on ikävä kyllä menetetty, kun lasten oikeudet on nostettu velvollisuuksien yläpuolelle. Liian usein nuorella on eväinään vain minä, mun tunteet ja mun oikeudet.
Martti Saarikoski
lasten- ja nuorisopsykiatrian sh, eläkkeellä
Seinäjoki