Millaisilla sanoilla ja metaforilla naisia luonnehdittiin ennen ja millaista on nykyajan puhe naisista?
Ajankohtaiseen ilmiöön eli naispuheeseen tarttuu väitöskirjaansa tekevä yliopisto-opettaja Terttu Harakka Vaasan yliopiston viestintätieteiden yksiköstä. Hän luennoi aiheesta Minä ja tiede -yleisöluennoilla tiistaina Seinäjoella ja torstaina Vaasassa.
Naisen käyttäytymistä varsinkin miesseurassa on Harakan mukaan melkein aina yritetty eri tavoin säädellä.
– Yksi säätelemisen tapa varsinkin vanhoina aikoina olivat käytösoppaat. Niissä annettiin esimerkiksi naisen ulkonäköä, pukeutumista ja käyttäytymistä koskevia neuvoja. Neuvot heijastivat "hyviin" ja "huonoihin" naisiin liittyviä käsityksiä, Harakka sanoo.
Suomalaiset käytösoppaat ovatkin Harakan väitöskirjan aineistona. Vanhimmat kirjat aineistossa ovat 1900-luvun alusta. Harakka aikoo luennolla kertoa, millaisia metaforia naisista käytettiin sata vuotta sitten ja ovatko ne muuttuneet nykypäivään tultaessa.
Naisen eläimellistäminen oli kovin tuttua myös menneinä aikoina. Harakan mukaan esimerkiksi 40-luvun käytösoppaassa väärä, tilanteen sopimaton vaatetus naisella oli kuin "kultarengas sian kärsässä".
Eläinmetaforissa yhdistyvät eläimen ja ihmisen ominaisuudet. "Kissaa" pidettiin ja pidetään usein huonona naisena. Entäpä kun naisesta käytetään sanaa "kana", "kotka", "lehmä" tai vaikkapa "puuma"?
Naisista saatetaan käyttää myös elotonta metaforaa kuten vaikka autoa. Harakka ottaa esiin niin sanotun Audi-miehen esineellistävät autovertaukset naisista. Muutama vuosi sitten iltapäivälehdessä haastatellun Audi-miehen mukaan "auton kaikki käyttöominaisuudet löytyvät naisesta".
Minä ja tiede -yleisöluento "Mieli, kieli ja maailma. Puhetta naisista ennen ja nyt" pidetään Seinäjoen kaupunginkirjaston Jaaksi-salissa tiistaina 19. syyskuuta kello 18 ja Vaasan pääkirjaston Draama-salissa torstaina 21. syyskuuta kello 18. Keskusteleville luennoille on vapaa pääsy.
