Vaasalaisella kuvataiteilija Fritz Jakobssonilla on avulias ystäväpiiri.
Istumme taiteilijan työhuoneella Vanhassa Vaasassa. Kaminassa puut rätisevät kodikkaasti. Tänne, kaminan lämpöön, kokoontuu usein taiteilijan ystäviä rupattelemaan ja oleskelemaan.
Ystävien kanssa keskustelu on vienyt Jakobssonin taiteenkin nyt uusiin suuntiin.
– Olen ryhtynyt maalaamaan muotokuvia lemmikkieläimistä, lähinnä kissoista ja koirista, taiteilija kertoo.
Siis mitä? Tämä Ruotsin kuningatar Silvian muotokuvan vuonna 1994 ja paavi Johannes Paavali II:n vuonna 1998 maalannut kuvataiteilija on siirtynyt lemmikkikuvauksiin?
Maalauksia kuvien perusteella
Taiteilija, joka on tunnettu taiturillisesta maalaustekniikastaan ja aiheiden käsittelystä, jossa on vahvaa symboliikkaa ja surrealistista otetta, ikuistaa maalauksiin nyt lemmikkejä.
– Eräs ystäväni ehdotti minulle tätä. Viime vuonna ryhdyin sitten töihin, Jakobsson sanoo.
Hän sai ideaan mukaan valtakunnallisen lemmikkieläinmyymälän Mustin ja Mirrin, jonka Vaasan-myymälässä Jakobsson on käynyt maalaamassa ja hankkimassa asiakkaita.
Käyntejä maan muihin myymälöihin on tulossa talven ja kevään mittaan. Kymmenestä koiran muotokuvasta koostettu ”ständi” kulkee mukana.
– Asiakkaat lähettävät minulle kuvan lemmikistään. Maalaan muotokuvan öljyväreillä kahdessa viikossa. Sen jälkeen omistaja saa päättää, hyväksyykö ja ostaako sen, taiteilija selventää muotokuvatilauksen kulkua.
Eläin on tosi
Kuinka pelkän valokuvan perusteella saa tietoa mallin luonteesta ja persoonasta?
Ne ovat kuitenkin aivan olennaisia asioita muotokuvamaalauksessa.
– Aivan oikein! Muotokuva on kuvataiteen tärkein laji. Siinä on kysymys siitä, kuka minä olen. Sen tärkeämpää asiaa ei ole.
Entä eläimen kohdalla sitten?
– Eläinten maalaaminen on tuottanut minulle hyvin paljon iloa – ja elämänhalua jopa. Olen alkanut ymmärtää, kuinka tärkeitä lemmikkieläimet ovat, hän toteaa hiljaa.
Jakobssonin mielestä eläintä on paljon helpompi maalata kuin ihmistä.
– Eläin on aina absoluuttisesti tosi. Kaikki, mitä eläin on ja tuntee, on aina pinnalla.
Omistajat kertovat lemmikeistään
Eläin voi tuoda ihmisessä esiin sellaisia puolia, joita ihminen ei yleensä näytä muille tai edes itselleen, kuten suurta iloa ja rakkautta.
Se on Jakobssonin mukaan ihmisen vastaus siihen pyyteettömään kiintymykseen ja iloon, jota lemmikki omistajaansa kohtaan osoittaa.
Ihmiset puhuvat mielellään lemmikeistään, ja ilo ja rakkaus kuultaa yleensä aina omistajien sanoista.
Jakobsson ei siis maalaa muotokuvia pelkkien kuvien perusteella.
– Saan tietoa lemmikeistä omistajilta, mutta koskaan sitä ei tarvitse kysyä erikseen, taiteilija hymyilee.
Elämäkerta tulossa
Jakobsson ei ole tyystin jättäytynyt eläinmaailman vietäväksi. Ateljeessa on keskeneräisiä töitä, joita hän työstää muun tekemisen rinnalla.
Paikallisen koulun tilaustyössä pöllö ja siihen liittyvä symboliikka on keskeistä. Toisessa keskeneräisessä työssä kauniilla turkoosilla maaalauskankaalla leijailevat suuret, syksyiset lehdet.
Teoksessa taiteilija työstää itselleen tyypillistä teemaa, ihmisen oloa ja taistelua maan ja taivaan välillä, kurkottamassa jonnekin ylemmäs.
Tammikuun alussa 85 vuotta täyttäneen taiteilijan tekemisen into ja ilo eivät ole hävinneet minnekään. Seuraavaa näyttelyäkin hän jo miettii.
Ikää on kuitenkin sen verran, että nyt on pitkään pohdinnassa olleen elämäkerran aika. Sen kirjoittaa vaasalainen Rainer Ahlvik. Kirja valmistunee reilun puolentoista vuoden kuluttua.
