Nykyisessä keskustelukulttuurissa päätösten perustelut jäävät yhä useammin klikkiotsikoiden ja some-mölinän jalkoihin. Kun asiat käsitellään substanssilautakunnassa, vaihtoehdot punnitaan ja päätökset perustuvat faktoihin. Siitä eteenpäin tunteet kuitenkin korostuvat ja varsinainen asia helposti unohtuu.
Vaikuttaa siltä, että vastustamisesta on tullut Vaasassa kulttuurinen ilmiö. Asiat kyllä etenevät, mutta hitaammin, kalliimmin ja mahdollisesti jopa laadusta karsimalla, koska muutos kohtaa jatkuvaa tunteellista vastarintaa. Viimeisen viiden vuoden aikana on ollut useita esimerkkejä siitä, kuinka kehitystä on ensin vastustettu, mutta lopulta uudistukset ovat osoittautuneet toimiviksi ja hyödyllisiksi.
Kun jäätelökioskipaikkojen jakaminen siirrettiin avoimeen ja reiluun järjestelmään, vastustusta riitti, mutta nyt jokaiselle paikalle on saatu toimija läpinäkyvällä prosessilla – myös jokaiselle toimijalle on löytynyt paikka. Kävelykadun jatke herätti tunteita ja jopa kiertoliittymää vastustettiin, mutta nyt alueella tehdään mittavia investointeja, liikenne sujuu ja junalla saapuvat matkailijat kehuvat kilpaa ensivaikutelmaa kaupungista.
Allianssimalli koetaan vieraana ja haastavana, vaikka se on tuottanut merkittäviä parannuksia, kuten Vaasanpuistikon liikennevalojen vihreän aallon autoille ja laadukkaan talvihoidon sekä toimivaa infraa kävely- ja pyöräteille.
Maankäytön suunnittelussa pientaloalueita tarvitaan kasvavan kaupungin monimuotoisen asumisen mahdollistamiseksi. Silti keskustelu jumiutuu usein puiden kaatamiseen tai pienten metsän osien korvaamattomuuteen.
Eläinten suojelua pidetään tärkeänä, kunhan toimet eivät koske omaa asuinaluetta. Kaikki haluavat terveelliset asuin-, opiskelu- ja työtilat, mutta suojeltaviksi kelpaamattomia huonokuntoisia rakennuksia ei saisi purkaa. Näitä esimerkkejä tulee helposti mieleen lukuisia ihan vain viime vuosien ajalta.
Absurdiksi vastustus muuttuu, kun esteetön luontopolku, linnunpönttönäyttely ja luontoluokka nähdään uhkana hautausmaalle – tämä siltikin, että lapset ja hautausmaa ovat eläneet rinnakkain sopusoinnussa yli sadan vuoden ajan. Tuskin kukaan kääntyy haudassaan, jos vielä 50-luvulla vesijättömaata ollut alue saa ripauksen asemakaavan mukaista toimintaa kaupungin omistamalla maalla.
Usein vastustuksen taustalla on loukattuja tunteita, ja valituksesta tulee keino purkaa niitä. Monesti ei huomata, että kärsijänä on täysin eri taho kuin se, johon pettymys todellisuudessa kohdistuu.
Vaasa voisi menestyä huomattavasti paremmin, jos energia suunnattaisiin rakentavaan yhteistyöhön sen sijaan, että järkevää kehitystä vastustetaan ja kehittäjiä ruoskitaan.
Kun hihat kääritään ja asioita viedään yhdessä eteenpäin, tulokset puhuvat puolestaan – ja kaikki asukkaat hyötyvät. Yhteistyö tarvitsee puolestapuhujia ja sinäkin voit olla sellainen!
Jukka Talvi
Vaasa