Kun ihmisiltä kysytään, mitä he työltään toivovat, heti taloudellisen turvan sekä kodin ja työn tasapainon jälkeen, tulevat haasteet ja mahdollisuus oppia uutta.
Uudessa työssä näitä mahdollisuuksia on tietysti paljon, mutta miten kauan tämä tunne yleensä kestää?
Tutkimukset osoittavat, että työtyytyväisyys on huipussaan puoli vuotta uudessa työssä aloittamisen jälkeen, mutta hupenee nopeasti neljän työvuoden jälkeen.
Tämä on huono uutinen sekä työnantajalle että -tekijälle, sillä työtyytyväisyyden lasku johtaa usein aikeisiin etsiä uusi työpaikka.
Erityisen ongelmallinen tilanne on, jos kyse on arvokkaasta avainhenkilöstä, jolle mahdollisuus kehittyä ja oppia uutta on tavallistakin tärkeämpää.
Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan aika ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteinen tekijä, vaan meillä on taipumus pysyä sitä tyytyväisempinä työssämme mitä vanhemmaksi tulemme.
Tämä saattaa johtua siitä, että iän karttuessa muutenkin siirrymme yhä vaativampiin ja korkeamman statuksen tehtäviin. Syynä voi olla myös itsetuntemuksen karttuminen; tiedämme tarkemmin mitä tarvitsemme.
Voi syy olla sekin, että vanhemmiten laskemme vaatimustason realistiselle, ”riittävän tyydyttävälle” tasolle.
Tämä tarkoittaa sitä, että keskivertoihmisen uraa voisi kuvata jatkuvasti lisääntyvänä työtyytyväisyytenä. Siihen tosin kuuluu myös laskukausia, mikäli henkilö jatkaa samassa työssä yli neljä vuotta ennen kuin vaihtaa työpaikkaa tai saa aivan uudenlaisia tehtäviä.
Mitä työnantaja voi asialle tehdä?
Jotkut yrittävät hidastaa työtyytyväisyyden laskua tarjoamalla työkiertoa. Esimerkiksi Kone tunnistaa lahjakkuuksiaan ja pitää heitä samoissa tehtävissä korkeintaan kolme vuotta. Tämä voi olla haasteellista huipputyöntekijän tiimille ja esimiehelle, mutta hyvä asia työntekijälle ja yrityksen kokonaisedulle.
Microsoft puolestaan on kokeillut työntekijöiden liikkumista työpisteeltä toiselle muutaman tunnin välein.
Työkierron ja työntekijöiden liikkuvuuden tarjoaminen ei suinkaan ole helppoa.
Siksi jotkut työnantajat tarjoavat mieluummin pieniä muutoksia työtehtäviin kuin koko tehtävänkuvan muuttamista. Jos työntekijä ei ole näin pieneen muutokseen tyytyväinen, hän saattaa yksinkertaisesti päätyä vaihtamaan työpaikkaa.
Tilanteen voi nähdä spiraalivaikutuksena: koska avainhenkilöt näyttävät vaihtavan joka tapauksessa työpaikkaa, organisaatio saattaa tarjota entistä vähemmän uusia haasteita työntekijöilleen.
Samalla kun uudet työtehtävät antavat uusia haasteita, liikkuvuudella on myös kääntöpuolensa.
Mitä uuden työnantajan tulisi ajatella henkilöstä, joka todistettavasti jättää työpaikkansa joka neljäs vuosi?
Nykyinen taantuma saa jotkut vaihtamaan työpaikkaa ja toisten työtehtävät muuttuvat – parempaan tai huonompaan suuntaan.
Kun työmarkkinat eivät vedä, moni saattaa joutua jäämään nykyiseen työhönsä pitemmäksi aikaa kuin oikeastaan haluaisikaan.
Tämän joukon työmotivaation ylläpitäminen on työnantajalle suuri haaste: kuinka pidät työtehtävät kiinnostavina?
ADAM SMALE
Kirjoittaja on Vaasan yliopiston johtamisen professori