Ilkka-Pohjalaisen toimituksessa työskentelee uutistoimittajien lisäksi myös kulttuuriin erikoistuneita toimittajia. Tässä opetusmateriaalissa Ilkka-Pohjalaisen kulttuuriin erikoistuneet toimittajat, Ihmiset ja kulttuuri -tiimin esihenkilö Anne Puumala sekä Laura Krohn ja Johanna Jurkka kertovat erikoisalastaan.
Politiikkaan ja urheiluun erikoistuneista toimittajista on julkaistu opetusmateriaalia jo aikaisemmin.
Lue aiemmat jutut:
Nämä kysymykset toimittajilta kysyttiin:
1. Mitä kulttuuri on?
2. Millä perusteilla kulttuurijuttujen aiheet valitaan?
3. Miten kulttuurijournalismia käytännössä tehdään?
4. Miten sinusta tuli kulttuuritoimittaja? Mitä olet opiskellut? Mitä suosittelisit alalla haluavia tekemään?
5. Onko sinulla jokin suosikkiosa-alue, josta teet mieluiten juttuja? Mikä on ollut mieleenpainuvin juttukeikka tai haastattelumuisto?
6. Miten korona on vaikuttanut kulttuurijournalismiin? Millainen on kulttuurijournalismin tulevaisuus?
1. Mitä kaikkea kulttuuri on? Millaisia kulttuurin osa-alueita tai aiheita kulttuuritoimituksessa käsitellään?
Anne Puumala: "Laajasti tarkasteltuna kulttuuri kattaa kaiken inhimillisen ja kollektiivisen toiminnan: perinteet, arvot, tavat, uskomukset, ihmisten henkiset ja aineelliset tuotokset. Kun puhutaan perusteisen kulttuurijournalismin aihepiireistä, niihin kuuluvat esimerkiksi teatteri; kirjallisuus eri lajityyppeineen, kuten runo, proosa, sarjakuva; kuvataide; musiikki eri lajeineen; elokuva; arkkitehtuuri, tanssi ja sirkus."
"Työkenttä on toki vielä laajempi. Näiden aiheiden lisäksi kirjoitamme myös esimerkiksi kulttuuripolitiikasta, kulttuurihistoriasta ja historiasta."
Johanna Jurkka: "Yksi kattokäsite on vaikkapa nyt taidehistoria, joka tutkii rakennettua kulttuuriympäristöä, arkkitehtuuria, kuvanveistoa, taidetta ylipäätään ajanlaskun alkua edeltäviltä ajoilta näihin päiviin."
Ilkka-Pohjalaisen Ihmiset ja kulttuuri -tiimissä onkin määritelty hyvin laajasti jutuissa huomioitavat kulttuuria koskevat aihepiirit. Niitä ovat alueen kehitys, kaupunkikuvan muutos, alueellinen lähihistoria, mitä me olemme ja mitä muut meistä ajattelevat, identiteetti ja arvot, "perinteinen" kulttuuri, alueelliset tapahtumat sekä kaupunkikulttuuri ja sitä pienemmät yhteisöt."
Laura Krohn: "Ihmiset ja kulttuuri aihealueena on hyvin laaja: ihmisten tarinoita, historiaa, ilmiöitä ja perinteisempää kulttuurijournalismia kirjallisuudesta, musiikista, kuvataiteesta, teatterista."
2. Millä perusteilla kulttuurijuttujen aiheet valitaan? Vaikuttavatko toimittajan mieltymykset? Ovatko kulttuuriin erikoistuneet toimittajat vallan vahtikoiria?
Anne Puumala: "Yleisesti seurataan, mitä kulttuurikentällä tapahtuu. Aiheet poimitaan siitä, mistä ihmiset puhuvat ja mitä ympärillä tapahtuu. Jos joku alueen kirjailijoista julkaisee kirjan, me otamme sen käsittelyyn joko haastattelemalla kirjailijaa tai arvioimalla teoksen – tai sitten teemme molemmat. Jos joku pohjalainen on vaikka kisaamassa tv:n kykyohjelmassa, toki sellainen kiinnostaa aina ihmisiä. Ajattomia henkilökuvia ja syventäviä ilmiöjuttuja tehdään myös. Lukijoiden vinkkejä otetaan vastaan, ja jonkin verran niitäkin tulee."
"Mieltymykset vaikuttavat, sillä siitä, mihin on mieltynyt, on erityisosaamista ja erikoisasiantuntemusta. Olen esimerkiksi aina rakastanut kirjallisuutta. Olen opiskellut sitä ja kirjoitan siitä mielelläni juttuja."
"Kulttuuriin erikoistuneet toimittajat ovat vallan vahtikoiria siinä missä muutkin toimittajat, mutta yleisesti voi sanoa, että vaikkapa kulttuurirahoituksesta kirjoitetaan liian vähän Suomessa."
Laura Krohn: "Seuraamme dataa eli minkä tyyppiset verkkojutut keräävät lukijoita. Se ohjaa juttuvalintaa. Karrikoiden sanoen esimerkiksi julkkiksista kertovat jutut vetävät aina, mutta kuvataideaiheiset jutut eivät niinkään. Ei kuvataidetta silti kokonaan poiskaan jätetä. Niissä pyritään löytämään muita tapoja ja näkökulmia tehdä juttuja: ei pelkästään avautuneesta näyttelystä, vaan esimerkiksi taiteilijan työskentelystä työhuoneella."
"Toimituksessa keskustellaan kustakin aiheesta: on toimittajien omia ideoita, päätoimittajalta tulleita aiheita, sähköpostiin tulleita juttuvinkkejä sekä muuta uutismaista."
"Voisi kuvailla, että kulttuuritoimittajat ovat ehkä enemmän "laadunvalvojia" kuin vallan vahtikoiria. Sitä työtä tehdään kritiikeissä eli arvosteluissa. Arvostellaan yksittäisiä näyttelyitä, konsertteja, kirjoja, näytelmiä, mutta kulttuurikritiikki käsittelee myös laajemmin esimerkiksi museon näyttelytoimintaa, orkesterin kehittymistä, teatterin ohjelmiston monipuolisuutta, festivaalin onnistumista."
Johanna Jurkka: "Kyllä oma suuntautuneisuus ja osaamisalue sai näkyä ja painottua siinä, millaisia tehtäviä sai hoitaakseen. Jos omaa erikoisalaa pystyy hyödyntämään, se on myös motivoivaa ja palkitsevaa. Se ei kuitenkaan tee itse työtä yhtään sen helpommaksi. Viime aikoina vallan vahtikoira -näkökulman sijasta kulttuurijuttujen tekemisessä painottuu keskittyminen hyvien, viihdyttävienkin tarinoiden kirjoittamiseen. Menneisyydestä ammennetaan paljon."
3. Miten kulttuurijournalismia käytännössä tehdään? Poikkeaako työ uutistoimittajan työstä esimerkiksi työajoiltaan tai muuten?
Anne Puumala: "Ytimeltään työ on samaa kuin uutistoimittajan työ, eli haastatellaan ihmisiä ja kirjoitetaan juttuja, mutta työajat joustavat tapahtumien mukaan. Ilta- ja viikonloppuvuoroja tehdään silloin kun on tarve. Olemme mukana festivaaleilla ja teattereiden ensi-illoissa."
"Kulttuuritoimittajat ovat yleensä myös alan intohimoisia harrastajia eli tuppaa käymään niin, että työ ja vapaa-aika kietoutuvat yhteen."
Johanna Jurkka: "Käytännössä kulttuurijournalismin tekeminen kysyy omaa, henkilökohtaista kiinnostusta jotakin kulttuurin osa-aluetta kohtaan. Kulttuurin osa-alueen seuraaminen lähtee omasta mielenkiinnosta, eikä sitä tehdä varsinaisesti siksi, että pysyttäisiin ajan tasalla alan kuulumisista työn vuoksi. Kyseessä on tapa elää, havainnoida maailmaa ja tarkkailla muutoksia ajassa. Samalla tämä tulee palvelleeksi myös työtä jollakin tavalla. Käytännössä seuraaminen voi olla lukemisen lisäksi elokuvien katselua, kirjojen ahmimista, näyttelyissä ja teattereissa käymistä, sekä myös yhteydenpitoa alalla toimiviin. Tällainen ajattelu johti omalla kohdallani kyllä valitettavasti myös siihen, että rajat työ- ja vapaa-ajan välillä hämärtyivät ajoittain. Ajatteluprosessia on vaikea keskeyttää kun kello lyö 17.
"Uutistyöstä poikkeavaa kulttuurijournalismi on myös siinä, että usein henkilöhaastattelutkin vaativat jonkin verran taustatyötä – ennen kirjailijan haastattelua luen aina hänen tuoreimman teoksensa."
Laura Krohn: "Juttuja suunnitellaan etukäteen. Kulttuuriuutisointi vastaa uutistyötä, mutta reportaasit, arviot, henkilöhaastattelut voidaan suunnitella etukäteen. Työ on lähinnä päivätyötä, mutta joskus teatteri-ensi-iltojen tai festivaalien aikaan mukautetaan työaika tapahtuman mukaan. Seuraamme omaehtoisesti alaa vapaa-ajallakin."
4. Miten sinusta tuli kulttuuritoimittaja? Mitä olet opiskellut? Mitä suosittelisit alalla haluavia tekemään?
Anne Puumala: "Olen aina lukenut paljon ja harrastanut kirjoittamista, kirjasto oli lapsena toinen kotini. Siltä pohjalta oli luontevaa lähteä opiskelemaan Tampereen yliopistoon Suomen kirjallisuutta, sivuaineina luin muiden muassa journalistiikkaa ja filosofiaa."
"Kun sain ensimmäisen kesätyöpaikan Ilkassa 20 vuotta sitten, aloin heti kirjoittaa ja tarjota kritiikkejä kirjallisuudesta kulttuuritoimitukselle, vaikka olinkin uutistoimituksessa. Tein kulttuuriaiheista juttuja aina, kun pystyin ja kirjoitin kritiikkejä ensimmäiset 14 vuotta uutistoimittajan työn ohella. Kulttuuritoimittajana olen ollut vuodesta 2014."
Laura Krohn: "Opiskelin Vaasan yliopistossa viestintätieteitä ja valmistuin filosofian maisteriksi. Harrastuneisuus ja kiinnostus veivät kohti kulttuuritoimittajuutta: harrastin teatteria ja tanssia ynnä muuta. Ne ovat edelleen ehkä läheisimmät alat, vaikka yhtä lailla viihdyn kuvataiteen, kirjallisuuden ja musiikinkin parissa."
"Kirjoitin opiskeluaikana freelancerina juttuja ja olin lehdessä kesätöissä. Valmistuttuani olin hetken töissä kulttuurihallinnossa ja taidemuseossa, mutta pyrin kuitenkin koko ajan kulttuuritoimittajaksi. Sitten aukeni paikka, jonka sain."
Johanna Jurkka: "Hankkiuduin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan pääaineenani taidehistoriaa. Pidin maisteri-opintoja turvallisena kompromissina – voisin sentään lukea alasta, joka kiinnosti niin paljon. Pian tämän jälkeen Jyväskylässä alkoivat journalistiikan opinnot. Pyrin sinne ja pääsin. Haaveilin kulttuurin, taideopintojen ja uutistyön yhdistämisestä kulttuuritoimittajana, mutta valmistuttuani työmarkkinoille ja keskelle 1990-luvun lamaa tilanne oli toinen. Mediassa kulttuuritoimittajille ei ollut paljoakaan kysyntää. Päädyin uutistoimittajaksi radioon. Sieltä päädyin muutaman vuoden jälkeen printtipuolelle – kas vain, äitiyslomittajaksi Pohjalaiseen Vaasan kulttuuritoimitukseen. Välillä käväisin kyllä myös kulttuuritutkijana Vaasan yliopiston Levon-instituutissa."
"Kulttuuritoimittajien paikkoja on mediassa edelleen vähän ja kiinnostus niitä kohtaan on suurta. Myös uutistoimituksessa voi toteuttaa jutunaiheita, joiden näkökulma on sidottu kulttuuriin, esimerkiksi kaupunkikulttuuriin tai historiaan. Itseään ei pidä lähteä rajaamaan kovin tiukasti millekään osa-alueelle, koska se voi olla kehityksen este ja tulppa."
"Suositella voin vain sitä, että kulttuuritoimittajaksi haluava seuraisi aktiivisesti itseään kiinnostavaa kulttuurin osa-aluetta, mutta pitäisi silmät avoimena myös muille mahdollisuuksille kuin kulttuurille. Koko elämä on yhtä kulttuuria ja yhden alueen erikoisosaamisesta voi olla ennalta arvaamatonta hyötyä myöhemmin jossakin toisen tyyppisessä työssä!"
5. Onko sinulla jokin suosikkiosa-alue, josta teet mieluiten juttuja? Mikä on ollut mieleenpainuvin juttukeikka tai haastattelumuisto?
Anne Puumala: "Sellaiset juttukeikat ja haastateltavat jäävät mieleen, joista jää itselle jokin "elämän kultajyvä" tai muu ajatus mietittäväksi. Nostaisin pohjalaisen runoilija Gösta Ågrenin tapaamisen tällaiseksi."
Johanna Jurkka: "Itselleni kuvataide ja taiteilijat, mutta myös kirjailijat, ovat taustanikin takia olleet ihan ehdottomia suosikkeja. Mieleenpainuvia juttukeikkoja on ollut kyllä kymmeniä, ellei satoja vuosien ja vuosikymmenten varrella. Niitä yhdistää oikeastaan se, että haastateltavan kanssa on päästy samalle, luottamukselliselle tasolle, jossa toinen on voinut avoimesta ja rehellisesti kertoa itsestään ja työstään ja ilmaista rohkeasti myös mielipiteensä. Tätä luottamusta ei koskaan saa käyttää väärin. Jos ikimuistoisia julkisuuden henkilöitä tai kulttuuripersoonia pitäisi mainita, kyllä ykköslistalle nousevat laulaja Katri Helena, irlantilainen enkeli-bestselleristi Lorna Byrne, elokuvaohjaaja Aleksi Mäkelä, näyttelijä Peter Franzén ja Aira Samulin! Kaikki he olivat omalla tavallaan hätkähdyttäviä persoonia aitoudessaan, avoimuudessaan ja luontevuudessaan. Ja mikä mieletön karisma jokaisessa, ilman minkäänlaisia diivan elkeitä kulisseissa."
Laura Krohn: "Ihmisten tarinat kiinnostavat aina. Nykyään tässä työssä ei juuri pääse matkustamaan, joten siksi sellaiset harvinaisuudet ovat jääneet mieleen. Haastattelin Sofi Oksasta hänen kirjansa tapahtumapaikoilla Ukrainassa 2019 ja Lappi-aiheisessa elokuvassa teimme haastattelua Lapin erämaassa ja menimme paikalle jokea pitkin veneellä joskus 2000-luvun alussa. Olen ollut 20 vuotta alalla, ja tuollaisia pidempiä juttukeikkoja olen tehnyt 3–4 eli en usein.
6. Miten korona on vaikuttanut kulttuurista tehtävään journalismiin? Millainen on kulttuurijournalismin tulevaisuus koronan kanssa tai jos koronasta päästään eroon?
Anne Puumala: "Korona on vaikuttanut siten, että tapahtumista ei ole kirjoitettu yhtä paljon kuin ennen, vaan on kirjoitettu koronasta ja miten se on vaikuttanut tapahtuma-alaan. Täystuhoa korona ei kuitenkaan ole saanut aikaan. Yllättävän paljon tapahtumia on pystytty vuoden aikana silti järjestämään, esimerkiksi teattereiden ensi-illat Seinäjoella ja Vaasassa kyettiin vetämään läpi."
"On ollut enemmän aikaa syventäville henkilö- ja ilmiöjutuille sekä historia-aiheille. Toisaalta lukijat myös kaipaavat vastapainoa koronajutuille, jotakin muuta kuin alituista koronaa."
Lue tai kuuntele esimerkki historia-aiheisesta jutusta: Järjetön veriteko vei kauhavalaisen puukkojunkkarin pakkotyöhön Siperiaan, satumainen tuuri pelasti hänet – Konstu Sippolan uskomattoman selviytymistarinan vaiheet paljastuivat suvulle vasta paljon myöhemmin.
"Korona on tilapäistä, uskon, että siitä päästään vielä. Haluan katsoa pidemmälle, ja kulttuurijournalismin kriittiset kysymykset liittyvä muuhun kuin koronaan, esimerkiksi median ja sanomalehdistön tulevaisuuteen, moniäänisyyteen, alustoihin ja siihen, mistä yleisöä löydetään ja sisältöjen muuttumiseen."
"Monesti tie erikoisalalle käy yleistoimittajuuden kautta. Erikoistuminen heti alussa voi kaventaa mahdollisuuksia."
"Kulttuuria tulee aina olemaan. Tarinat, kirjallisuus, tv-ohjelmat eivät katoa. Alustat voivat muuttua, mutta kulttuurijournalismille on aina tilausta ja tulevaisuutta."
Laura Krohn: "Ennen kulttuuritapahtumia oli tämänkin lehden levikkialueella niin paljon, että kulttuuritoimitus meinasi hukkua niihin. Silloin piti jatkuvasti miettiä hyvin tarkkaan, mistä tehdään juttua ja mistä ei. Nyt on yhä enemmän henkilö- ja ilmiöjuttuja. Koronan jälkeisessä ajassa tehdään varmasti sekä tapahtumauutisointia että näitä ajattomampia juttuja."
Johanna Jurkka: "Saattaa olla, että osastojaoista luovutaan tulevaisuudessa, kuten monessa mediassa on jo tehty."
"Kulttuurijournalismin tarpeeseen korona ei vaikuta. Kulttuuria tuotetaan ja tehdään nytkin koko ajan. Kirjoja kirjoitetaan, maalauksia maalataan, musiikkia sävelletään ja sanoitetaan, ja elokuva- ja näytelmäkäsikirjoituksia laaditaan. Nyt tehdään näkymätöntä työtä, joka toivottavasti pääsee vielä parrasvaloihin muutakin kuin virtuaalireittiä. Esiintyville taiteilijoille itselleenkään se ei kovin usein riitä. Kulttuuri tarvitsee yleisönsä, ilman sitä sen elinvoima uhkaa heikentyä."
Pohdittavaa:
1. Miten määrittelisit kulttuurin jutun perusteella?
2. Tutustu Ilkka-Pohjalaisen Ihmiset ja kulttuuri -osastoon. Millaiset aiheet ovat juuri nyt ajankohtaisia? Millaisia historiallisia aiheita käsitellään?
3. Mitä kannattaa tehdä, jos haluaa kulttuuritoimittajaksi?
Hanna Hietikko
