Neljä mustavalkoista kissanpoikasta telmii sängyllä. Leikki-iän saavuttaneiden pentujen leikit vaihtelevat emon puhdistamisesta sisarpainiin.
Jos katseen sattuu nostamaan kesken nujuamisen hetkeksi muualle, on kissasisaruksia lähes mahdoton erottaa enää toisistaan. Nelikko on nimittäin identtisiä keskenään.
Kissojen emäntä, seinäjokelainen Anne Hällfors, on löytänyt yhden tunnuspiirteen, jolla pystyy erottamaan sisarukset – tosin vain sukupuolen perusteella.
Veljeksillä on nimittäin puhtaan valkoiset tassut, kun taas siskoilla on valkoisia käpäliä peittävät mustat laikut.
Pentujen Milla-emo vaelteli keväästä lähtien Hällforsin pihapiirissä. Lopulta Hällfors huomasi, että kissa odotti pentuja. Ilman lämmintä kotia emoa ja poikasia odottaisi villikissojen kohtalo.
– Rupesi tuntumaan siltä, ettei kissaa voi kerta kaikkiaan jättää tuonne, Hällfors viittaa ikkunaan päin.
Kissa ei antanut ottaa syliin eikä ottanut ”kissittelyä” kuuleviin korviinsa. Niinpä Hällfors ja hänen miehensä alkoivat houkutella eläintä ruoan avulla sisälle.
– Veimme ruokakupin pihalle ja jätimme takaoven auki. Joka kerta toimme kuppia vähän lähemmäs ovea, Hällfors kuvailee.
Eräänä perjantaiaamuna toukokuun taitteessa Hällforsin lapsenlapsi löysi Millan ja vastasyntyneet pennut vaatekomeron nurkasta.
– Olimme juuri päättäneet, ettemme ota enää kissoja. Niin siinä sitten kävi, että yhtäkkiä niitä on viisi, Hällfors naurahtaa.
Poikaskatras leikkii ja nukkuu tiiviisti yhdessä. Toinen pojista on kuitenkin muita vilkkaampi ja uteliaampi.
– Se on tuommoinen seurallinen vaeltelija, Hällfors muotoilee.
Vaikka pesue on asettunut kodikseen Hällforsin luokse Hyllykalliolle, tarkoituksena on antaa Milla pentuineen pois.
– Varmaan itkien joutuu luopumaan jokaisesta. Kunhan vain pääsisivät hyvään kotiin ja saisivat huolenpitoa, muuta en toivo. Hällfors kertoo.
Kissoista kiinnostuneet voivat kysellä Hällforsin yhteystietoja Eparin toimituksesta.
Teksti: Pasi Lapinkangas