Otsikko kertonee olennaisen - ja tässä yhteydessä todella valitettavan - kysymyksen viime päivistä maassamme. Koulu-uhkauksiltakaan ei ole vältytty, mikä on viime aikoinakin nähty.
Tiistaina 12-vuotias lapsi päätti käyttää asetta omassa luokassaan Viertolan koululla Vantaalla. Samaa luokkaa käynyt poika menehtyi paikan päällä ja kaksi muuta samanikäistä tyttöä taistelevat erittäin vakavin vammoin sairaalassa.
Murheellinen tapaus on järkyttänyt kaikkia suomalaisia syvästi. On maansuru. Keskiviikkona liput liehuivat puolitangossa. Eduskunnassa pidettiin samana päivänä täysistunnon yhteydessä hiljainen hetki. Mieli on matalalla.
Tapaus on järkyttänyt laajasti myös ulkomailla. Suomi on maa, joka eri mittauksien valossa maalataan maailman onnellisemmaksi maaksi ja silti myös täällä tapahtuu järisyttäviä tapauksia ja tällä kertaa aseen käyttäjä oli lapsi.
Miksi tämä tapahtuu taas? Miten, 12-vuotias lapsi, päätyi tällaiseen tekoon?
Poliisi tekee paraikaa perusteellista tutkimustyötä tapaukseen liittyen. Miksi kysymykseen saatiin jo vastaus, kun syyksi paljastui koulukiusaaminen, tämä koulumaailman ja koko yhteiskunnan rikkaruoho, joka pitää kitkeä pois heti ja myös ennaltaehkäistä. Omasta kokemuksesta kouluajoilta tiedän, millaiselta kiusaaminen vastaanottajan puolelta tuntuu.
Yhteiskunta ja sen haasteet ovat kuitenkin täysin erilaiset kuin silloin kun itse vartuin 80- ja 90-luvulla, kun ei esimerkiksi ollut somea.
Tämä surullinen mutta samaan aikaan puolustamaton teko osoittaa osaltaan lasten ja nuorten yhä heikkenevästä hyvinvoinnista. Tähän ei ole yksiselitteistä ratkaisua, haasteet ovat usein henkilökohtaisia. Tämä ongelma on otettava tosissaan ja vastuu on kaikilla – päättäjillä, perheillä, hyvinvointialueilla, kouluilla, järjestöillä. Kaikilla. Tärkeintä on, että on välittämistä, ettei ketään jätetä yksin.
Huolestuttavaa on lisääntyvä väkivalta yhä nuorempien joukossa ja myös kasvava vaikenemisen kulttuuri koston pelossa.
Kiusaamista sekä väkivaltaa on torjuttava etenkin lasten keskuudessa. Koulun tulee aina olla turvallinen paikka lapselle ja nuorelle. On tärkeää ymmärtää, että nuoruusikä on elämänvaihe, johon liittyy monia muutoksia ja haasteita. Nuoret kohtaavat paineita niin koulussa, sosiaalisissa suhteissa kuin omassa itsetunnossaan. Lisäksi sosiaalisen muuttuva maisema on luonut uusia haasteita nuorten mielenterveydelle, kuten että kiusaaminen tapahtuu yhä enenevässä määrin verkossa.
Pääsiäisviikolla osallistuin myös parlamenttienväliseen (IPU:n) kokoukseen Genevessä ja olin ajatellut tässä kolumnissa kirjoittaa syvällisemmin erilaisista päätöksentekokulttuureista, kun paikalla oli kansanedustajia yli 140 eri maasta.
Kokoustilassa oli nimittäin täysi härdelli, kun kävimme keskustelua kannanotosta, joka koski Gazan tämänhetkistä tilannetta. Keskustelu oli hyvin erilaista verrattuna Suomen eduskuntaan ja sisälsi muun muassa kovaa huutoa ja ulosmarsseja.
Suomessa olemme kevään aikana saaneet paljon palautetta torstaisen kyselytunnin osalta, että siellä on hälyä ja muutakin huutoa kuin perinteisiä poliittisia välihuutoja.
Viikon tapahtumat vakavoittanevat myös meidän salimme miettimään omaa käyttäytymistämme. Kansanedustajat ovat kuitenkin näyttämässä esimerkkiä hyvästä keskustelukulttuurista, joka heijastuu myös muuhun yhteiskuntaan.
Olisin myös voinut kirjoittaa meneillään olevista lakoista ja niiden vaikutuksista, itärajan tilanteesta ja rajalaista tai maamme haastavasta taloudellisesta tilanteesta. Tilanne on monella saralla päällä ja monet kysyvät myös niihin liittyen kysymyksen - miksi?
Todella haastavina aikoina meillä tulee olla vahvaa tulevaisuudenuskoa. Meidän on mentävä yhdessä eteenpäin.
Mikko Ollikainen
RKP:n kansanedustaja Maalahdesta