Eskaloitumisesta priorisointiin.
Tavallisen arkikielen hienoja politiikan sanoja, joista tavallinen kansalainen ei pysy kärryillä. Vaatii uuden kielen opettelua ymmärtääkseen jotain asian sisällöstä. Maalaistaustaisena ja paljasjalkaisena oman murteenkin ymmärtäminen on jo kova sana.
Onko tarkoitus, ettei tavallinen kansalainen heti ymmärrä kieltä ja asiaa vai onko tarkoitus kuulijan tuntea itsensä ”alemmalle tasolle”?
Eikö asioita voisi vain sanoa, että kouluja vähemmän käyneetkin ymmärtäisivät?
Mikään ei mene hyvinvointiyhteiskunnassamme eteenpäin, jos toisen puheesta ei saa tolkkua. Puhujasta varmaankin tuntuu arvokkaalta käyttäessään hienoja sivistyssanoja.
Elvi Taipalus
Sääskiniemi