Huhtikuussa (8.4.) kerroimme rohkeasta opettajasta, joka teki enemmän kuin oman työnsä. Hän koki tarpeen antaa äänen koulukiusatuille. Siitä syntyi runo ”Nolla”, jonka opettaja julkaisi Facebook-seinällään.
Teksti kosketti monia: aikuiseksi kasvaneita kiusattuja, muita opettajia, kiusattujen vanhempia.
Runosta syntyi kappale, sitten musiikkivideo. Nyt se on myös tapahtuma ja kampanja, joka toivottavasti kasvaa vuosittaiseksi perinteeksi. Eniten kuitenkin toivon, että lopputoksena syntyy se tärkein: asennemuutos. Asenteet, käytöstavat ja empatia opitaan ennen kaikkea kotona. Niiden tulisi olla niin syvälle lapseen kirjoitettuja, että myös ilman aikuisen läsnäoloa ja opastusta, hän osaa tehdä oikeita valintoja. Jopa ryhmäpaineen alaisena.
Kiusaamisen vastaisen Kukaan ei ole Nolla -päivän aikana Seinäjoen keskustan yläkoulut eli keskustassa sijaitseva lyseo ja Kivistön yhteiskoulu muodostavat ihmisketjun koulujen välille tänään keskiviikkona. Ketjuun osallistuu noin 1200 ihmistä 1400 metrin matkalla. Ketju symboloi yhteisöllisyyden tärkeyttä: Ketään ei saisi jättää yksin.
Minäkin olin kiusattu. Kolmannella luokalla itkin ensin illalla, sitten vielä aamulla, etten halua lähteä kouluun. En tiedä tarkkaan ottaen, miksi minua kiusattiin. Ehkä siksi, etten mahtunut siihen tavalliseen muottiin. Meidät kasvatettiin kulkemaan omia polkujamme. ”Koska muutkin” ja ”Näin on aina tehty” tarkoittivat sitä, että meidän ei välttämättä kuulunut tehdä niin. Yksilöllisyys on rohkeutta. Heikomman puolustaminen on vielä suurempaa rohkeutta.
Mikään ei tunnu lapsesta pahemmalta kuin sanat ”ei me sua tänne haluta.” Eikä mikään saa tuntemaan oloa niin pieneksi kuin pilkallinen nauru. Yritetään estää se, ettei kenenkään tarvisi tuntea niin.
Rohkean opettajan teksti kosketti myös minua. Kiitos.
Kaikki samanarvoisia
olemmehan täällä,
miksi sitten pompitte
mun itsetunnon päällä?
Jos saisin kavereilta kivat tsempit, hymyt, läpsyt,
tuntuis paljon helpommalta
tehdä kotiläksyt.
Laura Syväoja
päätoimittaja