Selaan Instagramia puhelimellani. Vastaan tulee kuva nuoresta naisesta uimapuku päällään. Hänellä on pitkät ja hoikat jalat sekä kapea vyötärö. Kuvassa on kymmeniä tuhansia tykkäyksiä ja kommentteja, kuinka tyttö näyttää upealta ja kauniilta. Seuraava kuva on tytöstä, jolla on shortsit ja t-paita päällään. Hän on huomattavasti isokokoisempi kuin edellinen tyttö. Hänkin hymyilee aitoa hymyä ja näyttää erittäin kauniilta. Tykkäyksiä on kuitenkin huomattavasti vähemmän ja kommentit ovat erilaisia. “Peittäisit itseäsi!" “Olisit kauniimpi 15 kiloa laihempana."
Nykyään sosiaalisessa mediassa ja tositilanteissa törmää ikävän usein aatteeseen “Pitää olla laiha ollakseen kaunis." Mitä on tapahtunut maailmalle, jos ihmisten yleinen oletus on se, ettei isomman kokoinen ihminen voisi olla kaunis? Kaikki ihmiset eivät varmasti ajattele näin, mutta ajatus on silti päässyt jostain syystä juurtumaan päämme sisälle kuin jokin tauti. Mielestäni kaikille ihmisille pienestä pitäen pitäisi opettaa, että ei ole olemassa täydellistä vartaloa, koska silloin maailmasta tulisi pikkuhiljaa avoimempi ja turvallisempi paikka.
Jo ala-asteikäiset lapsetkin saattavat miettiä, voiko tällaista uimapukua laittaa päälle tai pitäisikö alkaa syömään vähemmän. Ihmisiä sairastuu syömishäiriöihin, koska haluavat näyttää langanlaihoilta. Kenenkään mielestä ei varmasti ole hauskaa katsoa vierestä, kun läheinen ihminen tuhlaa elämäänsä itsensä vihaamiseen ja muokkaamiseen.
Usko tai älä, tiedän, millaista on olla syömättä ja juosta itku kurkussa vain siksi, että saisin vartalon, jonka ympäröivä maailma haluaisi minun omistavan. Meidän täytyy kumota tämä sairas ajatus maan päältä ja muistuttaa toisiamme siitä, että olemme kaikki upeita omalla tavallamme – olimme sitten laihoja tai emme.
Vilma Yli-Kohtamäki 8A, Pruukin yhtenäiskoulu