Miksi luottoluokitus tippuu ja talous ei kasva? Samalla konkursseja tehdään ennätysmäärä ja kymmenet tuhannet pienyritykset ja maatilat lopettavat toimintansa. Työttömyys pahenee ja julkinen velka kasvaa EU-maista nopeimmin. Investointeja ei tehdä tai ne tehdään ulkomaille. Sijoittajat, kuten eläkeyhtiöt, sijoittavat varansa ulkomaille. Alamäki on jatkunut jo 18 vuotta. Mikäli yritysten työpaikat eivät lisäänny, emme tule selviytymään talousvaikeuksistamme. Mistä tämä kurjuus johtuu? Joka päivä kuulee tiedotusvälineissä tähän erilaisia selityksiä ja syitä. On halpaa politikointia syyttää istuvaa hallitusta 20 vuoden kuluessa tehdyistä virheistä. Minusta yksikään poliitikko ei uskalla puhua todellisista syistä.
Asia on yksinkertainen. Työn antaminen on meillä yksinkertaisesti liian riskialtista ja kallista. Ainoastaan jollekin harvoille korkean teknologian ja tuottavuuden aloille palkkaaminen on vielä mahdollista. Nokia-aikojen perään on haikailtu, mutta ne ajat eivät vaan taida enää palata. Normiyritykset ovat menettäneet liiaksi kilpailukykyään. Yrityksiä rasittavat korkeat kustannukset, liiallinen sääntely, ankara verotus ja aivan liian kallis julkinen sektori.
Työehtosopimukset on aina solmittu isojen yritysten maailmaan. Pieniä yrityksiä ei ole kelpuutettu sopijapöytiin ja ne ovat säälittä alistettu noudattamaan sopimuksia, joita eivät ole olleet tekemässä. On myös paljon yrittäjäkielteistä ilmapiiriä. Suomesta on tullut yritysten investoinneille liian iso maariski. Investoinnit ja työllistämien ei yksinkertaisesti ole enää liiketaloudellisesti kannattavaa. Hallitus on tosin tehnyt pieniä kosmeettisia kilpailukyky parannuksia. Ne eivät kuitenkaan tule riittämään korjausliikkeen aikaansaamiseksi. Näistäkin oppositio on nostanut suuren metelin.
Mikäli parannusta halutaan, Suomesta ja sen yrityksistä on tehtävä oikeasti kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Työn määrää on lisättävä. Tarvitaan mittava yritystoiminnan edellytyksiä ja arvostusta parantama reformi. Kustannuksia, sääntelyä ja velvoitteita on karsittava, verotusta on kevennettävä ja on luotava kannusteet, joilla yritysten kannattaa investoida ja työllistää. Tarvitaan myös toimivammat rahoitusmarkkinat, joilla pääomat kannattaa kohdistaa kotimaisiin yrityksiin.
Meillä, yhdessä Ranskan kanssa, on EU:n suurimmat julkiset menot suhteessa BKT:hen. 57,5 % (n. 27 000 €/henkilö, 108 000 €/nelihenkinen perhe/vuosi). Esimerkiksi Ruotsissa menot ovat noin 49 % ja Irlannissa 25 %. Julkiset menot on laskettava alle 50 %:iin BKT:stä. Tämä tarkoittaa noin 20 miljardin menoleikkauksia. Nykyinen kustannustaso on talouskasvun ja työllisyyden este. Julkishallintoa on suoraviivaistettava ja kevennettävä. Tehottomat toiminnat on syytä lopettaa, poliittiset tuet ja ”hillotolpat” pois, yksi julkinen sote-alue riittää, vähemmän kuntia, koulutusreformi, jossa yksiköt vähenevät, tarjonta vastaamaan elinkeinoelämän tarpeita, jne. Maahanmuuttoon talouteen perustuvat kriteerit. Yksilön omaa vapautta ja vastuuta on lisättävä ja julkista holhousta vähennettävä. Eläkkeet ja palkat eivät myöskään voi olla muutostarpeiden ulkopuolella. Julkiselta puolelta yksityiselle puolelle siirtyvä työpaikka, kaikki kustannukset ja tuotot huomioiden, hyödyttää julkista taloutta arviolta 100 000 €/vuosi. Julkisella sektorilla työskentelee noin 860 000 henkilöä. Mikäli näistä edes 100 000 siirtyisi yritysten palvelukseen, hyöty olisi noin 10 miljardia. Tämä siirtymä onkin aivan välttämätöntä.
Reformin onnistuminen edellyttää, että Suomalaiset laajasti hyväksyvät muutostarpeet. Samoin, että ay-liike ymmärtää tilanteen vakavuuden, hyväksyy ja on mukana toteuttamassa muutoksia. Poliittisista puheenvuoroista päätellen, tämä laaja ymmärrys voi kuitenkin olla toiveajattelua.
Muutostarpeet ovat rajut. Tästä syystä tarvitaan tietenkin hyvä suunnittelu ja siirtymäajat, jotta pahimmilta vahingoilta vältyttäisiin. Tämäntapaiset rakennemuutokset ovat kuitenkin välttämättömiä, jos aiomme pärjätä kilpailussa ja säilyttää edes kohtuullisen hyvinvointivaltion.
Juhani Viitala
Kauhava