Pyhiinvaellusohjaaja Lea Purhonen Helsingistä oli pari viikkoa sitten Vaasassa kertomassa Pyhän Birgitan ja Pyhän Olavin pyhiinvaellusreiteistä Ruotsissa ja Norjassa. Pyhiinvaellusreiteissä ideana on kulkea tiettyä reittiä rauhoittuen ja mietiskellen mm. kirkoissa.
Purhosen mukaan reittien varrella olevat kirkot olivat usein auki ja niihin pääsi vapaasti sisään hiljentymään. Erääseen kirkkoon pääsi suntion luvalla jopa nukkumaan.
Matkaillessani Etelä- ja Keski-Euroopassa olen todennut, että kirkot sielläkin ovat varsin usein auki. Maaseudun pienissä kirkoissa ei edes ole välttämättä ketään paikalla. Kirkoissa on mukava istua hiljaa. Kirkoissa on usein kuitenkin arvokkaan näköistä taidetta. Miten siellä uskalletaan pitää ovia auki?
Minusta on hassua, että Suomessa pelätään pitää kirkkoja auki, kun ne muualla Euroopassa voivat olla auki.
Olisiko mahdollista, että meilläkin kirkot voisivat olla enemmän auki? Vakiinnutettaisiin mahdollisuus mennä kirkkoon silloin, kun kokee tarpeelliseksi päästä rauhoittumaan, hiljentymään ja rukoilemaan ihan itsekseen ja kokemaan Pyhän kosketuksen.