Roje Stona, Wayne Pinnock ja Rajindra Campbell ovat parhaassa iässään olevia kenttälajien urheilijoita, jotka nappasivat viime vuonna Pariisin olympialaisissa puolet Jamaikan yleisurheilumitaleista.
Stona voitti miesten kiekonheitossa historiallisen kultamitalin, Pinnock ponnisti pituudessa hopealle ja Campbell pukkasi kuulassa pronssia, mutta Tokion MM-kilpailuissa koko kolmikko loistaa poissaolollaan. Se kuulostaa ihmeelliseltä, sillä urheilijat eivät ole loukkaantuneina, mutta vastaus piilee niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin raha.
Stona, Pinnock ja Campbell aikovat edustaa jatkossa Karibianmeren pienen Jamaikan sijaan Turkkia, joka on houkutellut riveihinsä myös kolmiloikan jamaikalaislupauksen Jaydon Hibbertin. Mediatietojen mukaan Turkki on tarjonnut koko nelikolle peräti 500 000 dollarin allekirjoitusbonukset sekä kuukausipalkkiot.
Turkki on houkutellut riveihinsä tänä vuonna myös lupaavan nigerialaisen pikajuoksijan Favour Ofilin.
Forbesin mukaan Turkki maksaa urheilijoilleen olympiakultamitalista lähes 380 000 dollarin potin ja palkitsee olympiavoittajan myös kuukausittaisella eläkkeellä.
Siirrolla on myös hintansa
Pikajuoksun mahtimaana tunnettu alle kolmen miljoonan asukkaan Jamaika palvoo sprintteritähtiään, mutta kenttälajien urheilijat saavat kansansuosiosta vain murusia. Stona ja Campbell kertoivat Athleticin haastattelussa elokuun lopulla, että he odottivat saavansa maaltaan enemmän tukea ja arvostusta viimevuotisen olympiamenestyksensä jälkeen.
Kaksikko oli yhdessä Pinnockin ja kolmiloikan hopeamitalistin Shanieka Rickettsin kanssa pelastamassa Jamaikaa täydelliseltä olympiahäpeältä. Pariisin olympiapikajuoksuissa maa romahti saavuttaen vain hopean ja pronssin.
– Jamaikassa ei ole tehty tarpeeksi töitä, jotta kenttälajien urheilijoille voitaisiin tarjota tarvittava rahoitus. Vastuuhenkilöillä on sen sijaan hyvä olla. Meistä ei välitetä, Campbell vuodatti Athleticille Timanttiliigan kisassa Zürichissä.
Campbell työskenteli vielä viime vuonna osa-aikaisena työntekijänä pizzaketju Domino's Pizzan leivissä valmistautuessaan olympialaisiin. Jamaikan urheilujärjestöt palkitsivat urheilijansa olympiamenestyksestä vain pienillä summilla.
Stona, Campbell ja Pinnock ovat kuvailleet siirtoa Turkin väreihin upeaksi mahdollisuudeksi, mutta kolmikko maksaa Hibbertin ja Ofilin kanssa siirrosta ison hinnan. Kansainvälisen yleisurheiluliiton World Athleticsin sääntöjen mukaan urheilijoiden on odotettava kolme vuotta ennen pääsemistä kansainvälisiin kilpailuihin uuden maansa väreissä. Viisikkoa tuskin nähdään myöskään Pekingin MM-kisoissa 2027.
Turkki kaipaa menestystä
Yleisurheilun urheilijarekrytointi ei ole ilmiönä uusi, vaan Turkin lisäksi sitä ovat tehneet esimerkiksi Bahrainin, Qatarin ja Israelin kaltaiset Lähi-idän maat. Tokion MM-kisojen tähtinimistä esimerkiksi 3 000 metrin estejuoksun hopeanainen Winfred Yavi edustaa Bahrainia, mutta on kotoisin Keniasta.
Turkin yleisurheiluliitolla on urheilijoiden rekrytoimiseen, kansalaistamiseen ja kansallisuuden myöntämiseen pitkät perinteet jo 1990-luvulta saakka, mutta 85 miljoonan asukkaan maan yleisurheilumenestys on ollut läpi historian vaisua. Turkin yleisurheilun edellinen olympiamitali on Rio de Janeirosta 2016, kun Kuubassa syntynyt Yasmani Copello juoksi miesten 400 metrin aidoissa pronssille.
Tokion MM-kilpailuissa Turkin kaksi urheilijavahvistusta kuuluivat jo konkariosastolle. Miesten maratonilla 19:nneksi sijoittunut Kaan Kigen Özbilen ja sijalle 55 juossut Ilham Tanui Özbilen tunnettiin aiemmin synnyinmaassaan Keniassa nimillä Mike Kipruto Kigen ja William Biwott Tanui.