Vuoden urheilija valitaan taas piakkoin, ja “väärin voitettu” –kommentit ovat monella jo puoliksi kirjoitettuna.
Pitkästä aikaa Suomessa on useita todella kovia saavutuksia, jotka olisivat aiempina vuosina voiton arvoisia.
Oma valintani on Lauri Markkanen. Ei olympiavoittaja Iivo Niskanen, ei Euroopan mestari Wilma Murto.
Kun luin tästä ehdokasasettelusta Facebookissa, oli monella Lauri ykkösenä. Eräs kommentti kuitenkin kuului: “Mitä Lauri on voittanut?”
Niin, ei mitään. Mutta onko voittaminen aina se absoluuttinen vaatimus, että kisavuonna pitäisi jotakin voittaa?
Yksilölajeissa ehkä on, mutta joukkueurheilussa se on hyvin vaikeaa. Jari Litmasenkin piti voittaa Ajaxissa Mestareiden Liiga ja samalla Liigan maalintekijätitteli tullakseen valituksi, vaikka monena vuonna Litti oli maailman Top-10 jalkapalloilija – maailman suosituimmassa lajissa.
Valitsijoilta on usein kateissa perspektiivi.
Lauri Markkanen pelaa yhtä maailman suosituimmista urheilulajeista. Hän oli EM-kisojen ehkä paras pelaaja, ja tällä hetkellä hän dominoi maailman kovinta koripallosarjaa, NBA:ta.
Pelkästään NBA:han pääsy on saavutuksena niin kova, ettei perinteinen penkkiurheilija asiaa ymmärrä.
Koripalloa pelaa maailmassa noin 400 miljoonaa ihmistä. NBA:ssa on pelipaikkoja reilu 200. NBA:ssa on liigan historian aikana pelannut vain noin 4 500 pelaajaa.
Olympiavuonna pitää tehdä ihmeitä, että joku voisi hiihtäjän voittaa, eikä tämäkään vuosi tuo poikkeusta. Iivo Niskanen tittelin tulee voittamaan.
Myös Vuoden Nuoren urheilijan lista kummastuttaa. Lajiskaala on onneksi laaja, mutta listalta puuttuu Vaasassakin jenkkifutista pelannut Olaus Alinen, USA:ssa osavaltionsa paras lukiopelaaja, ja täysi stipendi Alabaman yliopistoon.
Alabama on yliopistoista se koulu, joka saa valita kenet haluaa. Onhan koulu voittanut kuusi mestaruutta 13 vuodessa, 130 koulun joukosta. Stipendejä ei sinne tarjota kenelle tahansa.
Joka vuosi 350 000 lukiopelaajaa hakee jatkoa uralleen yliopistosta. Joka vuosi saa pääsarjatason yliopisto pitää kirjoillaan 85 stipendipelaajaa, joista uusia pelaajia on vuosittain noin 20. Ja Olaus oli Alabaman joukkueen yksi näistä noin 20:sta, jonka koulu halusi tuosta 350 000 nuoren urheilijan joukosta.
Olisi se varmasti ollut edes ehdokkuuden arvoinen.
Ensi syksynä, kun Olaus pelaa kotiottelut 100 000 katsojan stadionilla ja keskimäärin 8 miljoonan televisiokatsojan edessä, voidaan ainakin ehdokkuutta Vuoden Nuoreksi urheilijaksi pitää aika varmana.