Kummassakin vaasalaisessa teatterissa kävi aika saman verran katsojia viime vuonna. Vaasan kaupunginteatterissa oli 37 000 kävijää ja Wasa Teaterissa oli kävijöitä yhteensä 34 000.
Eniten katsojia keräsivät odotetusti suuren näyttämön musikaalit. Kaupunginteatterin Nunnia ja konnia sai 7 100 katsojaa, Wasa Teaterin Vänd om min längtan 9 300 kävijää. Molemmat jatkavat ohjelmistossa keväällä.
Katsojaluvut nousivat tuntuvasti Vaasan kaupunginteatterissa, mutta ne eivät ole palautuneet koronaa edeltävälle tasolle. Nykyinen teatterinjohtaja Seppo Välinen on tehnyt paljon hyviä uudistuksia ja tuonut freesiä otetta, tasa-arvoa ja saavutettavuutta.
Tuotannot ovat laadukkaita, mutta ne eivät iske ihan toivotulla tavalla. Wasa Teaterissa on aina ollut vahva yhteys yleisöön, mutta Vaasan kaupunginteatterissa se oheni ja hyvä draivi katkesi pandemian aikana.
Edellinen teatterinjohtaja, eläkkeelle jäänyt Erik Kiviniemi oli saanut teatterin nousuun. Teattereiden pelastajana tunnettu Kiviniemi laittoi kulut kuriin ja sai katsojat kiinnostumaan. Hän onnistui nappaamaan ”ohjaajataikuri” Jakob Höglundin, ennen kuin tämä revittiin isompiin teattereihin. Kiviniemi myös ammensi täkäläisistä tarinoista. Teatteri ankkuroitui paikalliseen yhteisöön, kun suurissa tuotannoissa käytettiin paljon avustajia.
Kaupunginteatterin viime aikojen tuotantojen vastaanotto on jäänyt turhan laimeaksi, vaikka ne ovat hyviä. Nokia ei kieltämättä etukäteen herättänyt intoa lähteä teatteriin, mutta onneksi menin, sillä vauhdikas esitys piti otteessaan. Positiivista oli myös se, että miehet näyttivät viihtyvän katsomossa hyvin.
Nunnia ja konnia on musikaalina tuntemattomampi. Se on kieltämättä heppoinen ja naiivi tarina, mutta ehtaa musikaalia hienoine musiikkinumeroineen.
Nurkkakuntaista meininkiä emme halua, mutta saisiko ohjelmistoon vielä lisää koukkua, joka vetoaa juuri tähän yleisöön?
Mutta nyt on tulossa uutta ja kiinnostavaa, kun kaupunginteatteri ja -orkesteri pitävät yhteisiä musiikkiteatterikonsertteja. Silloin, kun ei ole oopperaa, tämä on oikein loistavan kuuloinen yhteistyökonsepti.
Kevätkaudella on tulossa näytelmä riippuvuuksista. Nollaneljäviisi edustaa teatterin tärkeää tehtävää käsitellä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia ja tarjota niihin näkökulmia teatterin keinoin. Kaikkea ei voi mitata katsojaluvuilla. Teatteri on tehnyt viime vuosina merkityksellisiä täysosumia, kuten Maa, maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa.
Wasa Teaterissa on läsnä paikallisuus. Teatterinjohtaja Ann-Luise Bertellin kirjaan perustuva musikaali on todella vahva, koskettava kokonaisuus.
Aiemmin Vaasassa vaikuttaneiden isän ja tyttären, Johan ja Siri Fageruddin kirjoittama Solchanser on oivaltavaa nykydraamaa. Mikä parasta, se puhuttelee sekä vanhempaa että nuorempaa katsojakuntaa. Siitäkin on vielä esityksiä, ja kannattaa lähteä koko perhe yhdessä.
Kun molemmissa teattereissa on tekstitys, ei ole mikään kynnys lähteä toisenkieliseen teatteriin.
Nyt teatterikäynnin puitteetkin ovat kunnossa. Teatteriravintola Kulma on remontoitu ja uusi yrittäjä on tuonut sinne hienot palvelut ja maut. Ernst Salonger on tasokas, tyylikäs ravintola.
Talvi on pitkä, kannattaa hemmotella itseään teatteri- ja ruokanautinnolla!