Tähän aikaan ensi vuonna.
Neljännen tähden annan Ellen Jokikunnaksen juontamalle uudelle ohjelmasarjalla siitä, että itkin ensimmäistä jaksoa katsoessani. Työpaikalla luurit päässä ja ruutua tuijottaen itkeskely on noloa, mutta en voinut mitään.
Tähän aikaan ensi vuonna -ohjelmasarjassa nähdään tosielämän tarinoita niin, että välissä on mennyt vuosi. Viisi ihmistä asettaa itselleen tavoitteen, jota kohti pyrkii 12 kuukautta.
Sinikka, Sari, Pentti, Samuel ja Emil tulevat studioon kahdesta eri ovesta. Ensimmäisestä he astelevat tavoitteen kanssa. Pian toinen ovi aukeaa, vaikka todellisuudessa aikaa on kulunut vuosi. Kuulemme saman tien, miten maali on saavutettu. Jokikunnaskaan ei tiedä etukäteen, miten ponnistelut ovat onnistuneet.
Idea toimii. Tavoitteet ja ihmiset ovat hyvin erilaisia. Se pitää jännitettä yllä – ja tietysti tunteet.
Ovatko Sinikka ja hänen miehensä saaneet vauvan? Miten Sarin rinnoille ja ryhdille kävi? Pääsikö 20-vuotias Emil omille jaloilleen? Entä Samuelin pipot ja Pentin kaatosarja keilaamisessa?
Jokaisessa sarjan kymmenessä jaksossa nähdään viiden henkilön tarina oman onnen tavoittelusta. Päämäärät ovat hyvin erilaisia. Se on tarpeen, koska katsoja tarvitsee välillä kevyempääkin jännitettävää.
Väkisinkin alkaa miettiä, mitä minä itse haluaisin olla saavuttanut 12.4.2019.
Jokikunnas osaa vetää oikeista tunnenaruista. Hän on juontanut myös kadonneita sukulaisia etsivää Kadonneen jäljillä -sarjaa, jossa ollaan samalla tavalla ihmisten toiveiden kanssa tekemisissä kuin tässäkin.
Myös Tähän aikaan ensi vuonna -sarjassa hän on sopivan innostunut, mutta pitää tunnelman hyvin käsissään rohkaisten ja hilliten juuri oikeissa kohdissa sekä studioyleisöä että vieraitaan.
Nelonen klo 21.00
Tiina Vuorimäki