Mikko (nimi muutettu) tuomittiin 2010-luvun lopulla vuosien vankeusrangaistukseen. Vankilassa hän pyysi lupaa tavata aviomiestään vankilan ulkopuolella, koska pelkäsi seksuaalisen suuntautumisensa paljastuvan muille vangeille, jos aviomies tulee perhetapaamisiin vankilaan.
Mikko tiesi, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vangit saattavat joutua vankiloissa syrjinnän, häirinnän ja jopa väkivallan uhreiksi.
Vankilan ulkopuoliset perhetapaamiset onnistuivat muutaman kuukauden ajan, mutta sitten Mikon rikosseuraamusesimies vaihtui ja poistumislupien myöntäminen lopetettiin. Perusteluna oli, että Mikko voisi tavata kumppaniaan vankilan perhetapaamisilla muiden vankien tavoin.
Mikko kanteli kohtelustaan yhdenvertaisuusvaltuutetulle, joka katsoi lausunnossaan, että Mikkoa oli syrjitty seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Valtuutettu Kristina Stenmanin mukaan Mikko pelkäsi syystä vankilatapaamisia ja poistumislupien epäämisellä tämä oli asetettu epäedulliseen asemaan heteroseksuaalisiin vankeihin nähden, joilla ei ollut aihetta samaan pelkoon.
Valtuutettu suositti, että Rikosseuraamuslaitos (Rise) maksaa Mikolle 4 000 euron hyvityksen syrjinnästä.
Sateenkaarivangeista vähän tietoa
Risen erityisasiantuntija Ulla Knuuti tunnistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien vankien ongelmat. Hän ei kommentoi Mikon tapausta vaan tilannetta yleisesti.
– Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ovat ryhmä, joita ei tyypillisesti toisten vankien taholta hyväksytä. He ovat vankilassa hyvin alttiita syrjinnälle, uhkauksille ja väkivallalle, Knuuti kertoo.
Ulkomailla sateenkaarivankeja joudutaan jopa eristämään muista vangeista heidän oman turvallisuutensa takia. Risessä ei ole tietoa, että tällaiseen olisi jouduttu suomalaisissa vankiloissa turvautumaan.
Knuutin tiedossa ei myöskään ole tapauksia, joissa sateenkaarivanki olisi joutunut väkivallan kohteeksi vankilassa sen takia, että kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön.
– He ovat kuitenkin vielä melko tuntematon ryhmä, ja tutkittua tietoa heidän kokemuksistaan ja huomioimisestaan on hyvin vähän, Knuuti kertoo.
Varsinkin miesvankiloissa vaietaan
Sateenkaarivankien määrän arviointi on hankalaa, koska he eivät usein halua itse tuoda asiaa esille kielteisten asenteiden takia eikä asiasta kysytä ilman erityistä syytä.
– Sen verran tiedetään, että kun asiaa on Suomessa kartoitettu henkilökunnan kyselyissä, sukupuolivähemmistöön kuuluvia on ollut silloin tällöin laitoksissa, mutta hyvin vähän määrällisesti. Vuosittain ehkä 0–5. Jää nähtäväksi, tuleeko heidän määränsä uuden translain myötä lisääntymään.
Niin kutsuttu translaki eli laki sukupuolen vahvistamisesta tuli voimaan huhtikuussa. Sen myötä täysi-ikäiset voivat korjata oman juridisen sukupuolimerkintänsä väestötietojärjestelmään oman selvityksensä perusteella.
Rikoksista tuomittuja ja heidän läheisiään auttavan Kriminaalihuollon tukisäätiön asiakastyöntekijä Amanda Johansson kertoo, että seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus on hyvin vaiettu asia erityisesti miesvankiloissa.
– Naisvankiloissa moninaisuus näkyy enemmän. Vankilassa heteromiehelle pahin ydinpelko on tulla "leimatuksi" homoseksuaaliksi, koska he kokevat sen heikkoutena tai vääränä, Johansson kertoo.
Johanssonin mukaan Mikon tapaus kertoo siitä, ettei sateenkaariperheitä ole huomioitu vankilaympäristössä.
– Periaatteessa kuitenkin tiedetään, että vankilaväestöstä ihan sama osuus kuuluu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuin muustakin väestöstä.
Työntekijöiden asenteet vaikuttavat
Mikon tapausta selvittäessään yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoi, että Risen ohjeistuksessa oli puutteita, jotka ovat omiaan lisäämään sattumanvaraisuutta ja syrjinnän riskiä vankilatyössä.
– Tällöin on mahdollista, että vankilahenkilökunnan asenteet ja suhtautuminen yksittäisiin vankeihin saattaa määritellä sen, missä määrin kyseisen vankilan seksuaalivähemmistöön kuuluvien vankien yhdenvertaiset oikeudet voivat käytännössä toteutua, valtuutettu Stenman kirjoitti.
Myös Johanssonin mukaan sateenkaariasiakkaat ovat kertoneet, että se, miten tulee vankilassa kohdatuksi, riippuu paljon siitä, millainen työntekijä kohdalle osuu.
Johansson uskoo, että koulutuksella voitaisiin lisätä sekä vankien kanssa työskentelevien että muiden vankien ymmärrystä seksuaalisuudesta ja sukupuolesta sekä niiden moninaisuudesta.
– Asiakkaillamme koulutusaste on tyypillisesti matalampi, ja he ovat saattaneet saada vähemmän myös seksuaalikasvatusta. Lisäksi vanhempien sukupolvien aikanaan saama seksuaalikasvatus ei välttämättä ole enää riittävää esimerkiksi seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden ymmärtämiseen.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnon jälkeen Rise on kertonut, että laitoksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma tullaan päivittämään.
Knuutin mukaan sateenkaarivankeihin liittyvät kysymykset ovat viime aikoina olleet paljon esillä Risessä ja asiaa on nostettu tietoisuuteen.
– Rikosseuraamuslaitoksen on huolehdittava, että jokaiselle vangille tulee varata mahdollisuus suorittaa rangaistuksensa ilman muiden vankien kohdistamaa painostusta siten, ettei hänen tarvitse pelätä turvallisuutensa tulevan uhatuksi. Henkilökunnan tulee olla tämän asian suhteen valppaana, ja aina on puututtava loukkaavaan ja epäasialliseen kohteluun ja osoitettava, ettei vähemmistöjen loukkaaminen ole hyväksyttävää missään tilanteessa, Knuuti korostaa.