Tulevaisuuden suuri haaste on, miten pystymme suoriutumaan kunniallisesti vanhuksiemme hoidosta? Esimerkit maailmalta ja osittain meiltäkin kertovat, että tilanne ei näytä kovin hyvältä.
TV1 näytti 3.7.16 ohjelman Totuus yksityisestä vanhustenhoidosta. Ohjelma toi esiin sen, kuinka monet kunnat ovat enenevässä määrin siirtäneet vanhustenhoitoa yksityisille yrityksille. Ohjelman esimerkit olivat Ruotsista ja Yhdysvalloista. Päätavoitteena näytti olevan mahdollisimman suuren voiton tavoittelu. Hoidon laadulla ei näyttänyt olevan korkeimman johdon ja osakkeenomistajien mielestä väliä.
Ohjelmassa tuli hyvin esiin monikansallisen hoitoalan yrityksen toiminta. Yrityksen pääpaikka oli Amerikassa, josta toimintaa ohjattiin ainoana tavoitteena yksityisen yrityksen hyvä bisnes.
Esimerkit olivat pääasiassa Ruotsin hoitolaitoksista. Oli vaikea uskoa näkemäänsä ja kuulemansa, että vielä tällä vuosituhannella ihmisiä voidaan kohdella näin ala-arvoisesti. Korkein johto oli antanut tiukat ohjeet voiton tavoittelun maksimoinnista. Tässä rehotti selvästi lahjontakulttuuri, kun ne pomot, joiden alue tuotti voittoa, saivat myös lisäbonuksia.
Ihmetystä herätti, että kuntien sosiaalitoimesta vastaavat henkilöt aivan hävyttömästi puolustivat tätä toimintaa. Ehkä he eivät olleet käyneet edes katsomassa, kun vanhuksia makuutettiin alasti muovialustoilla tuntikausia. Hoitajien puolustus oli se, ettei ollut tarpeeksi kunnon vaippoja eikä hoitohenkilökuntaa. Vastuuhenkilöitä yritettiin saada haastateltaviksi, mutta jollain tekosyyllä he kieltäytyivät.
Meilläkin on kantautunut ristiriitaisia tietoja näistä yksityisistä hoitolaitoksista. Kovin suurista hoitovirheistä ei kai ole ollut kysymys. Mielestäni nämä vanhukset ovat ansainneet hyvän hoidon ja kunniallisen vanhuuden. Ovathan he antaneet suuren työpanoksen isänmaamme hyväksi.
Itselläni on kokemusta sairaalamaailmasta rakentamisen valvojana ja potilaana lähes vuoden ajalta. Vaikka meillä rakennussuunnittelu on korkealaatuista, niin potilaana huomasi monia puutteita, mitä suunnittelija ei ollut osannut ottaa huomioon. Erityisesti pyörätuolipotilaiden kohdalla olisi pitänyt huomioida monet erityisvaatimukset. Tätä en itsekään osannut rakentamisen valvojana aikoinaan huomioida. Tällaisten asioiden huomioimisessa kannattaisi kuulla potilaitakin.
Hoitotyön laatu on meillä varmaankin keskimäärin hyvää. Potilaana ollessani huomasin, että eivät kaikki hoitajat olleet kutsumusammatissa. Heiltä oli unohtunut potilaslain noudattaminen ja sen kunnioittaminen potilaiden kohdalla. Valitettavasti jouduin tästä huomauttamaan jollekin hoitajalle aika terävästi, valittamisenkin uhalla. Tämä riitti ja asia korjaantui.
Päättäjien tulisi tarkoin harkita hoitotyön yksityistämistä, koska siitä näyttää olevan huonojakin kokemuksia.
Seppo Takala
Seinäjoki