Mediassa on monta kertaa uutisoitu, kuinka Yhdysvalloissa on pitänyt tavan takaa kinuta kongressia nostamaan velkakattoa niin, että valtion työntekijöitten palkat saadaan maksettua. Se sai minut kaivelemaan tietoa, miten tilanne mahtaa meillä ja vähän muuallakin olla.
Ihmettelen suuresti, koska en ole opiskellut taloustiedettä, miksi valtioiden on viisasta elää jatkuvasti velaksi. Siinä täytyy olla jotain järkeä, koska käytännössä kaikki maailman valtiot ovat Maailmanpankin tilaston mukaan velkaa enemmän tai vähemmän. Eivät vain huonosti menestyneet, vaan jopa öljyllä rikastuneet Norja ja Saudi-Arabiakin.
Toinen asia, jota olen ihmetellyt, on se, kuinka omien analyytikkojemme mukaan olemme uppoamassa velkalaivan mukana, mutta luottoluokittajien analyytikot ovat antaneet ulkoa katsoen valtion pitkille luotoille toiseksi parhaan luokan (vakaat näkymät)?
Se on merkki lainanantajille, että Suomelle uskaltaa lainata ennemmin kuin monille muille maille. Katto ei ole tullut vastaan.
Julkiseen velkaan lasketaan valtion, kuntien ja sosiaaliturvarahastojen velat yhteensä. Valtioitten velkaisuutta verrataan luvulla velka prosentteina bruttokansantuotteesta (BKT) eli velkasuhde.
Suomen julkinen velka tämän vuoden toisella kvartaalilla oli 206 mrd euroa, joka on 74,6 prosenttia/BKT. Esimerkkejä muualta maailmalta: suurin Japani 255, EU:ssa suurin Kreikka 168, EU keskimäärin 84 ja USA 123 prosenttia/BKT.
EU:n velkakatto jäsenmaille on vain 60 prosenttia/BKT. Sen korottamisesta onkin puhuttu.
Suomenkin valtion lainanoton tulee perustua eduskunnan suostumukseen. Tällä hetkellä valtionvelka saa olla nimellisarvoltaan enintään 170 mrd euroa, ja siitä saa olla lyhytaikaista, alle 12 kuukauden pituista lainaa enintään 29 mrd euroa.
Syyskuun lopussa valtio oli velkaa 152 mrd euroa, josta lyhytaikaista 20 mrd euroa. Olimme tuolloin velkaa jokaista maan asukasta, jokaista imeväistäkin kohden 27 142 euroa. Tämän päälle oman kunnan ottama velka.
Valtiovarainministeriön talouskatsauksen mukaan velkasuhde nousee koko vuoteen 2027 ulottuvan ennustusjakson ajan. Kysymys ei ole vain soten toimintamenoista, vaan muun muassa investointimenoista puolustusvoimien F35-hävittäjiin ja alushankintoihin ja rajaturvallisuuteen. Lisäksi tutkimusta ja tuotekehitystä tuetaan erityisesti vihreän siirtymän vauhdittamiseksi.
Edellinen hallitus ehti jo tehdä sote-uudistuksen lakitasolla kustannusten nousun hillitsemiseksi. Uudistuksen vieminen ruohonjuuritasolle vie kuitenkin hyvinvointialueilta vuosia, jolloin vasta lopullinen säästö selviää. Pelkkä hallinnon keskittäminen ei paljoa säästöä tuo.
Markus Myllymäki
Vaasa