Reko Kauranen ja Tuomo Kangas kirjoittivat kumpikin vastineen Il-Po:ssa 22.11. julkaistuun mielipiteeseeni. Heidän kummankin näkökulman mukaan Raamattu sisältää absoluuttisen totuuden ja antaa vastauksen muun muassa Lähi-idän konfliktiin. Kunnioitan Kaurasen ja Kankaan vakaumusta enkä missään nimessä halua sitä tai heitä pilkata tai halventaa.
Olen itse kuitenkin tullut Raamatun synnystä ja merkityksestä toisenlaisiin johtopäätöksiin kuin arvoisat opponenttini. En ole teologi vaan juristi ja näkökulmani on sen mukainen. Toisaalta olen kristitty ja uskon sen, mikä kansalliskirkkomme uskontunnustuksessa on ääneen lausuttu.
Sen sijaan ei mikään tai kukaan saa minua uskomaan, että Raamattu olisi jumalan sanaa, kuten myös väitetään.
Luin hiljattain kahden teologin, tohtori Ville Mäkipellon ja pastori Paavo Huotarin ansiokkaan teoksen Sensuroitu, joka on yksi tämän syksyn Tieto-Finlandia-ehdokkaista. En ala tässä kirjan sisältöä tarkemmin referoimaan, koska palstatila ei siihen riitä. Sen verran voi todeta, että Raamattu on kokoelma todistettavasti eri aikoihin syntyneitä ja useaan kertaan muotoaan muuttaneita kertomuksia ja että monet vanhan testamentin kertomuksista esiintyvät myös alueen muiden kansojen kansanperinteessä.
Itse arvioin Israelin valtiota ja Lähi-idän tapahtumia puhtaasti reaalipolitiikan lähtökohdista. Toki myönnän, että muitakin näkökulmia on. Esitetyt näkemykset historian tuntemattomuudestani jätän omaan arvoonsa.
Kunnioittaen huomautan, että oikeussaleissamme ei vuoden 2016 alusta alkaen ole Raamattua eivätkä todistajat vanno valaa, vaan antavat oikeudellisesti sitä vastaavan vakuutuksen.
Tasavaltamme ministerit ja tuomarit antavat. myös vakuutuksen eikä merkitykseltään korkeinta tasavallan presidentin eduskunnan edessä antamaa juhlallista vakuutusta ole edes Ståhlbergin perustuslaissa kutsuttu valaksi, vaan se on ollut ja on vakuutus ilman uskonnollista sisältöä kuten pitääkin.
Matti Jaakkola
varatuomari
Mustasaari