Presidentti Sauli Niinistö vahvisti torstaina sairaaloiden laajoja ympärivuorokautisia erikoisalapäivystyksiä karsivan lain, mutta liitti valtioneuvoston pöytäkirjaan lausuman, jossa hän painottaa kielellisten oikeuksien toteuttamista.
Lausuman mukaan päivystyspalveluja voidaan siirtää Vaasasta Seinäjoelle vain, jos siirrettäessä vallitsee varmuus siitä, että potilaat saavat nuo palvelut valintansa mukaan suomen tai ruotsin kielellä.
Millainen merkitys tällaisella presidentin lausumalla on, Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää?
– Lausuma on harvinainen. Tässä tapauksessa keskustelu päivystyslain perustuslainmukaisuudesta antoi presidentille aiheen korostaa kielellisiä perusoikeuksia, jotka lain toimeenpanossa ovat tärkeitä.
– Juridisesti lausuma ei ole lainveroinen ja sillä tavalla sitova. Kun luin sitä, niin kiinnitin huomiota siihen, että presidentti korosti lain toimeenpanon tapahtuvan virkavastuulla. Tämä vastuuelementti oli aika selvä viesti hallitukselle ja vastuuministereille, että kielellisistä oikeuksista on pidettävä huolta.
Presidentti muistutti, että lain soveltamisesta säädetään asetuksilla, jolloin sekä asetusten antaja että niiden täytäntöönpanijat ovat virkavastuussa siitä, että kielelliset oikeudet käytännössä myös toteutuvat. Tarkoitetaanko tällä täytäntöönpanijana myös sairaanhoitopiirin vastuullisia virkamiehiä, joiden olisi huolehdittava, että lääkärit ja hoitajat Seinäjoella osaavat ruotsia?
– Kyllä vastuu ulottuu lattiatasolle. Mutta ehkä päävastuu kuitenkin on asetuksen antajalla ja ylimmällä johdolla, jonka tehtävänä on määritellä perussäännöt niin, että sairaalan johtajakin pystyy niiden perusteella kielelliset oikeudet toteuttamaan. Asetuksessa pitää määritellä jotkut minimikriteerit esimerkiksi henkilöstömitoituksesta, jolla sairaalan johtaja pystyy pelaamaan.
Voiko sairaanhoitopiirin yhtymähallituksen tai -valtuuston jäsen vedota presidentin lausumaan, jos hänestä tuntuu, etteivät kielelliset oikeudet toteudu?
– Kyllä voi vedota, mutta presidenttihän ei tuonut esille mitään uutta tai vallankumouksellista. Virkavastuuhan on olemassa joka tapauksessa.
Myös eduskunta oli liittänyt lakiin lausuman. Sen mukaan hallituksen pitää seurata, saako potilas palvelut Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin päivystyksessä valitsemallaan kielellä joko suomeksi tai ruotsiksi, ja ryhtyä tarvittaessa seurannan edellyttämiin toimenpiteisiin. Miten painava tällainen eduskunnan lausuma on, kun sekään ei ole lakitekstiä?
– Eduskunnan lausumat ovat yleisempiä kuin presidentin lausumat. Melko usein eduskunta edellyttää, että seurataan lain toimeenpanon toteutumista tai annetaan siitä selonteko tai kertomus. Kyse on eduskunnan toivomuksesta siitä, että vastuuministeriö huolehtii myös valvontapuolesta.
Onko eduskunnan lausuma verrattavissa kunnanvaltuuston hyväksymään toivomusponteen?
– Suuriin piirtein kyllä kai niin voi sanoa.
Presidenttiä oli kirjeissä pyydetty jopa jättämään päivystysuudistusta koskeva laki vahvistamatta, mutta eihän hänellä ole lakiin lopullista valtaa?
– Presidentti voi jättää lain vahvistamatta, mutta jos eduskunta pysyy kannassaan, niin laki tulee voimaan. Luulen, että presidentti aika käytännöllisesti arveli, että laki tulee voimaan joka tapauksessa, eikä hänen kannatta tällaista elettä tehdä jättämällä laki vahvistamatta, kun siihen ei oikein ollut perustuslaillisia riittäviä perusteita.
– Mutta puheenvuorona lausumalla on varmaan aika vahva merkitys, koska sitä on niin harvoin käytetty.
Aki Taponen / Lännen Media