Pidämme lännestä. Mutta ajatus villistä lännestä on hyvinkin pelottava.
Ennen viime vuosien tapahtumia ajattelin, että Suomen sekä sisä- että ulkopoliittinen hyvä kiteytyy yhteen läpäisevään käsitteeseen, joka on nimeltään turvallisuuskulttuuri. Venäjää ei kiinnostaisi hyökätä maahan, joka on vakaa ja missä eletään suunnitelmallisesti turvallisuutta painottaen.
Esitin presidentti Niinistölle hänen kansliaansa lähettämälläni viestillä vuosia sitten, että Suomessa pidettäisiin vuosittain turvallisuuskulttuurifestivaalit Vaasassa siten, että presidentti toimisi niiden avaajana.
Miksipä en nähnyt kotikaupunkiani järjestämispaikkana. Mietin, että Porilla on Jazz ja Vaasalla turvallisuuskulttuurifestivaalit monenlaisine tapahtumineen.
En saanut esitykseeni kannanottoa.
Ei haittaa mitään, jos jokin esitys ei johda mihinkään.
Vaikka Suomi on Natossa, niin en unohtaisi turvallisuuskulttuurin huomiointia kaikessa. Turvallisuuskulttuuria täytyy pystyä mittaamaan selkein mittarein. Niihin kuuluvat tietenkin rikos- ja väkivaltamittarit.
Kaupunkeja tulee suunnitella turvallisuuskaupungeiksi eikä tässä pidä sortua hölmöön unelmointiin. Suunnittelu on yritystä ohjata tulevaisuuden kehitystä.
Nyt on niin, että Suomea ei uhkaa Venäjän hyökkäys yhtä käsinkosketeltavasti kuin jonkinlainen arvokato ja arvosekamelska. Tärkeysjärjestyksien muuttuminen törkeysjärjestykseksi. Se, ettemme osaa enää erottaa arvokasta irvokkaasta.
Mietin, että Venäjä voisi käyttää hyväksi Suomessa vallitsevan arvokadon ja alakulttuurien elämännäkemykset, jotka poikkeavat siitä mitä tarkoitan turvallisuuskulttuurilla.
Lännen täytyy ankkuroitua arvoihin. Tätä pyrkimystä älköön vähäteltäkö.
Turvallisuuskulttuuri on muuta kuin vallitseva kaaos. Päättäjien tehtävänä on seurata murheellisuudella ja puuttuen kehityskulkuja, jotka veisivät maatamme kaaokseen.
Jos joutuisimme hyökkäyksen kohteeksi, niin sitä ennen olemme omin toimin edistäneet kaikkea sellaista, mikä vahingoitti turvallisuuskulttuuria ja maan sisäistä vakautta.
Jari Ranta
Vaasa