Alle 16-vuotiaiden poikien jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajalla Juuso Niemisellä oli mielessään tärkeä ajatus, kun hän kutsui 44 vuonna 1999 syntynyttä nuorta jääkiekkoilijaa Vierumäellä pelattuun Finnair-turnaukseen pelaamaan kolme ottelua Saksaa vastaan. Jos sattuisi niin, että maailman kautta aikain paras pelaaja sattuisi olemaan vuonna 1999 syntynyt suomalaispoika, valmennus ei saisi estää tuon lahjakkuuden etenemistä.
– Ajattelin, että minun pitää olla tosi uteliaana ja avoimella mielellä liikkeellä. En halunnut kontrolloida kaikkea tosi tarkkaan, vaan luoda rakenteen, joka loisi sekä turvan että mahdollisuudet. Sekä mahdollisuuden tulla hyväksytyksi. Jos täällä sattuisi olemaan sellainen poikkeusyksilö, se pääsisi tästä läpi ja lähtisi itämään, Nieminen kertaa ajatustaan kymmenen ja puoli vuotta myöhemmin.
Kaudella 2014–2015 jääkiekkolisenssin omisti 2 088 vuonna 1999 syntynyttä suomalaispoikaa. Heistä 56 pelasi tuolla kaudella Niemisen valmentamassa U16-maajoukkueessa.
– Halusimme nähdä paljon pelaajia. Kynnys vaihtaa oli pieni, mutta selkeää kärkeä haluttiin pitää koko ajan mukana, Nieminen kertoo.
Nyt vuonna 1999 syntyneet suomalaiskiekkoilijat ovat 25- tai 26-vuotiaita. Tiedämme jo, että maailman kaikkien aikojen parasta jääkiekkoilijaa heidän joukostaan ei ole kasvanut.
Mutta toisaalta noista pojista neljän voi laskea kuuluvan suomalaisen kiekkoilun tämän hetken kermojen kermaan. Puolustaja Miro Heiskanen ja maalivahti Ukko-Pekka Luukkonen kuuluivat Suomen alkuperäiseen kokoonpanoon neljän maan turnauksessa, joka alkaa tällä viikolla Montrealissa ja jossa Suomi kohtaa Kanadan, Yhdysvaltain ja Ruotsin parhaista NHL-pelaajista kootut maajoukkueet.
Heiskanen joutui jäämään turnauksesta pois polvivamman takia, samoin kuin Jani Hakanpää. Heidän tilalleen kokoonpanoon nostetut Henri Jokiharju ja Urho Vaakanainen kuuluivat myös Niemisen valmentamiin vuonna 1999 syntyneiden juniorimaajoukkueisiin.
Jokiharju kuului syksyllä 2014 Vierumäelle kutsuttuihin, ja Vaakanainenkin olisi kuulunut, ellei olisi pelannut jo vuotta vanhempien maajoukkueessa.
Peli- ja kilpailuvietti erottaa
Toinen Juuso Niemisen tärkeä ajatus hänen valmentaessaan alle 16-vuotiaiden maajoukkuetta kymmenen vuotta sitten oli, että leikillisyys pitää säilyttää. Kun muut joukkueet lähtivät turnauksissa ja leireillä aamukävelylle, Nieminen vei joukkueensa puistoon leikkimään kirkonrottaa.
Suomen viime vuoden puolella nimetyssä alkuperäisessä neljän maan turnauksen kokoonpanossa oli kuusi pelaajaa, joita Juuso Nieminen on valmentanut, kun he olivat vielä junioreita: Miro Heiskasta ja Ukko-Pekka Luukkosta juniorimaajoukkueissa sekä Mikko Rantasta, Artturi Lehkosta, Kaapo Kakkoa ja Rasmus Ristolaista TPS:ssa. Myös Jokiharju ja Vaakanainen kuuluivat Niemisen valmennettaviin juniorimaajoukkueissa.
Niemisen mielestä tulevat neljän maan turnauksen leijonat erottuivat muista hänen valmentamistaan nuorista peli- ja kilpailuviettinsä vuoksi.
– Pelivietillä tarkoitan, että heille peli oli itseilmaisun muoto, parhaimmillaan vähän kuin taide. Osa pelaajista tarvitsee hirveästi ohjeita, mutta nämä kaverit halusivat ja ajattelivat peliä. He tekivät asioita pyytämättä, sovelsivat, heittäytyivät peliin. Se on tila, jossa he syttyvät ja innostuvat, Nieminen sanoo.
Kova kilpailuvietti ei näkynyt pelkästään jääkiekkokaukalossa.
– Siinä oli vain mielikuvitus rajana. Nämä kaverit haluavat olla parempia kuin muut, oli se sitten harjoittelua, jalkapalloa tai koripallon heittelyä. Meidän yhteiskunnassamme vertailua pyritään usein riisumaan, mutta oppiminen perustuu vertailuun. Jos haluat kehittyä, pitää arvioida ja verrata itseään. Nämä pelaajat suhteuttavat itseään esikuviin, ympärillä oleviin pelaajiin ja peliin. Vertailusta ja arvioinnista lähtöisin pelaaja asettaa itse itselleen tavoitteita, jolloin valmentajan ei tarvitse potkia pelaajaa eteenpäin, Nieminen sanoo.
Murrosiän ajoituksella on väliä
Vuonna 1999 syntyneistä suomalaiskiekkoilijoista yhdeksän on pelannut vähintään yhden NHL-ottelun. Heiskasen, Luukkosen, Jokiharjun ja Vaakanaisen lisäksi he ovat Eeli Tolvanen, Aleksi Heponiemi, Valtteri Puustinen, Kristian Vesalainen ja Eetu Mäkiniemi.
He kaikki eivät olleet kauden 2014–2015 alle 16-vuotiaiden maajoukkuepelaajien joukossa. Vaakanainen ja Vesalainen pelasivat jo ikäluokkaa ylempänä alle 17-vuotiaissa. Puustinen puolestaan teki maajoukkuedebyyttinsä vasta alle 20-vuotiaissa sen jälkeen kun hän oli herännyt kovaan harjoitteluun muita myöhemmin.
Sports Medicine -julkaisussa esiteltiin viime vuonna harvinaisen laajaan aineistoon perustuva, kuuden tutkijan (Erik Niklasson, Oliver Lindholm, Marlene Rietz, John Lind, David Johnson ja Tommy R. Lundberg) kirjoittama tutkimus, jonka nimi oli ytimekäs: Kuka pääsee NHL:ään?
Tutkimuksen pohjana olivat tiedot Ruotsin jääkiekkolukioissa 1998–2017 opiskelleista yli 4 700 pelaajasta. Lukiossa tehtyjen pituusmittausten ja aikuispituuden vertailun sekä Ruotsin koko väestöä koskevan aineiston pohjalta pelaajat jaettiin kolmeen ryhmään: varhain, ajallaan ja myöhään murrosikään tulleisiin.
Tutkimuksen jääkiekkolukiopelaajista 217 valittiin Ruotsin alle 16-vuotiaiden maajoukkueeseen ja 96 eteni NHL:ään asti. Mutta NHL:ään päässeistä kiekkoilijoista puolet eli 48 kappaletta ei mahtunut Ruotsin U16-maajoukkueeseen.
Tutkijat havaitsivat, että alle 16- ja alle 18-vuotiaiden maajoukkueisiin valitut pelaajat olivat biologisessa kypsymisessä merkittävästi edellä niitä pelaajia, joita ei valittu maajoukkueisiin. NHL:ään edenneet pelaajat olivat keskimäärin 16-vuotiaina kypsymisessä selkeästi jäljessä tutkimusaineiston muita pelaajia.
Varhainen murrosikä auttoi pääsemään alle 16-vuotiaiden maajoukkueeseen, mutta myöhäinen murrosikä pääsemään NHL:ään.
– Pelaamista jatkavat myöhään kypsyvät pelaajat voivat olla lahjakkaampia ja kohdata suurempia fyysisiä haasteita pelatessaan kypsempiä vastaan. Myöhään kypsyvien, valmennusjärjestelmässä pysyvien pelaajien korkea aikuismenestyksen todennäköisyys on osin yhteensopiva altavastaajahypoteesin kanssa, tutkijat kirjoittivat.
Altavastaajahypoteesi tarkoittaa, että kun erot biologisessa kypsymisessä ajan mittaan tasoittuvat, aluksi haitalta näyttävä ominaisuus – tässä tapauksessa murrosiän myöhäisyys – voi kääntyä eduksi.
Suomen neljän maan turnauksen joukkueen 23 pelaajasta kaksi teki maajoukkuedebyyttinsä vasta alle 20-vuotiaissa. He ovat Florida Panthersin Niko Mikkola ja Eetu Luostarinen. Luostarinen kertoi itse tulleensa murrosikään myöhään.
– Ehkä mä kasvoin vähän myöhemmin pituutta ja sain voimaa kroppaan myöhemmällä iällä. Aina koetin kuitenkin tehdä kovasti hommia, mutta ehkä nuorissa sen huomaa, että jotkut kasvaa aikaisemmin ja jotkut myöhemmin, siinä se ero ehkä tuli, Luostarinen sanoi viime lokakuussa Tampereella STT:lle.
Haitat voivat kertautua
Luostarinen oli juniorina altavastaaja toisessakin suhteessa. Hän on syntynyt syyskuussa.
Juuso Nieminen ei katsellut pelaajien syntymäpäiviä, kun hän lokakuussa 2014 kutsui pelaajia Vierumäelle. Vasta jälkikäteen hän huomasi, että 44 kutsutusta 38 oli syntynyt alkuvuonna, heistä 11 tammikuussa. Vuoden viimeisten kuuden kuukauden aikana oli syntynyt vain kuusi, ja heistäkin neljä oli syntynyt viimeistään 1. elokuuta 1999.
Syntymäkuukausi liittyy suhteellisen iän ilmiöön, joka murrosiän eriaikaisuuden tavoin luo kasvuikäisten välille eroja. Tammikuussa syntynyt nuori urheilija on lähes kaksitoista kuukautta vanhempi kuin joulukuussa syntynyt, ja siksi alkuvuonna syntyneet ovat yliedustettuina juniorimaajoukkueissa lukuisissa urheilulajeissa.
Suhteellisen iän ilmiö – englanniksi relative age effect – tuli jääkiekkoilussa julki 1985, kun kanadalainen psykologi Roger Barnsley julkaisi tutkimuksen, jossa hän vertaili kanadalaisten kovatasoisten juniorijääkiekkojoukkueiden syntymäaikoja. Kun vertaillaan kasvuikäisiä, suhteellisesti nuoremmat loppuvuoden pelaajat ovat nuorina alakynnessä – ja tuo haitta voi kertautua, jos he saavat vähemmän peliaikaa, vähemmän huomiota valmentajilta ja vähemmän mahdollisuuksia juniorimaajoukkueissa.
Suhteellisen iän ilmiö on tunnettu vuosikymmeniä, ja sen vaikutuksia on havaittu useilla elämänaloilla. Uusin keino sen vaikutusten rajoittamiseen on muun muassa joissakin eurooppalaisissa jalkapalloseuroissa käytetty "bio-banding", jossa kasvuikäisten joukkueet muodostetaan kalenteri-iän sijaan biologisen kypsymisen perusteella.
Vuosikymmeniä jatkuneesta keskustelusta huolimatta suhteellisen iän ilmiö ei ole kadonnut. Kun Suomen nykyinen alle 16-vuotiaiden maajoukkue pelasi viime joulukuun lopussa Tshekin Chomutovissa viiden maan turnauksessa, joukkueen 22 pelaajasta puolet oli syntynyt vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana eli tammi-maaliskuussa. Kalenterivuoden 2009 viiden viimeisen kuukauden aikana syntyneitä joukkueessa oli vain kaksi.
Suhteellisen iän ilmiö on löydetty NHL:stäkin. Vuonna 2013 tutkijat Robert O. Deaner, Aaron Lowen ja Stephen Cobley osoittivat vuosien 1980–2006 NHL-varaustilaisuuksien aineistoon perustuen, että NHL:n varaustilaisuuden valinnat olivat vinoutuneita. Suhteellisesti nuorempia pelaajia varattiin vähemmän ja heidät varattiin keskimäärin myöhemmin kuin heidän saavutuksensa NHL:ssä olisivat antaneet odottaa – eikä vinouma tutkimusaikana vähentynyt.
Ilmiö kääntyy huippujen joukossa
Neljän maan turnauksen leijonajoukkueessa alle 16-vuotiaiden maajoukkueen painotus alkuvuonna syntyneisiin poikiin on kadonnut. Ensimmäisellä vuosineljänneksellä syntyneitä on Suomen alkuperäisessä kokoonpanossa viisi, toisella vuosineljänneksellä syntyneitä kuusi, kolmannella vuosineljänneksellä syntyneitä seitsemän ja viimeisellä vuosineljänneksellä syntyneitä viisi.
Sama pätee turnauksen muihinkin joukkueisiin. Kaikista neljän maan turnauksen pelaajista 20 on syntynyt vuoden ensimmäisellä neljänneksellä, 25 toisella vuosineljänneksellä, 25 kolmannella vuosineljänneksellä ja 22 viimeisellä vuosineljänneksellä. Nämä luvut on laskettu joukkueiden alkuperäisistä kokoonpanoista.
Kun katsotaan kokoonpanoon pääsemisen sijaan syvemmälle, hyökkäystehoihin, suhteellisen iän ilmiö ei ainoastaan tasoitu. Maailman huipputasolla se näyttää jääkiekkoilussa kääntyvän loppuvuonna syntyneiden eduksi.
NHL-pelaajista vuosina 2008–16 tehty Luca Fumarcon, Benjamin G. Gibbsin, Jonathan A. Jarvisin ja Giambattista Rossin tutkimus osoitti, että vuoden viimeisellä neljänneksellä syntyneet kiekkoilijat tekevät NHL:ssä enemmän tehopisteitä ja tienaavat enemmän kuin vuoden ensimmäisellä neljänneksellä syntyneet.
NHL:n eliittipelaajien joukossa suhteellisen iän ilmiön kääntyminen loppuvuodesta syntyneiden eduksi oli kolmesta neljään kertaa voimakkaampaa kuin heikoimpien NHL-pelaajien joukossa. Eliittipelaajiksi oli tässä tutkimuksessa määritelty NHL:n parhaat kymmenen prosenttia tehopisteillä mitattuna.
Ehkä junioriputken loppupäässä yhä mukana olevat loppuvuoden urheilijat ovat lahjakkaampia tai lahjakkuuden suhteen yhtenäisempi joukko kuin muut. Tai he ovat hyötyneet siitä, että ovat joutuneet junioreina kilpailemaan fyysistä ylivoimaa vastaan. Tai sitten selitys on näiden kahden seikan yhdistelmä, kirjoittaa kanadalaisprofessori Joe Baker 2022 julkaistussa teoksessaan The Tyranny of Talent (Lahjakkuuden tyrannia).
Vaikutusta voi myös olla NHL:n varaustilaisuuden ikärajalla. Varaustilaisuusvuonna 18-vuotiaat voivat ilmoittautua draftiin vain jos he tulevat täysikäisiksi 15. syyskuuta mennessä. Tämän vuoksi loppuvuodesta syntyneet voivat olla omassa tulokasikäluokassaan iäkkäämpien joukossa.
Leijonien neljän maan turnauksen kokoonpanosta voi löytää tukea suhteellisen iän ilmiön kääntymiselle. Suomen joukkueen kärkihyökkääjistä Mikko Rantanen on syntynyt lokakuussa, toiseksi paras pistemies Sebastian Aho heinäkuussa. Suomen ykkössentteriksi odotettu Aleksander Barkov on syntynyt syyskuussa, Teuvo Teräväinen syyskuussa, Artturi Lehkonen heinäkuussa, Anton Lundell lokakuussa ja Roope Hintz marraskuussa. Suomen kärkihyökkääjistä vain Mikael Granlund ja Kaapo Kakko ovat syntyneet alkuvuonna, helmikuussa.
"Minä olen ollut sivuroolissa"
Juuso Nieminen, 42, jätti jääkiekkovalmentamisen keväällä 2020. Hän oli tuolloin nykyisen Leijonien päävalmentajan Antti Pennasen apuvalmentajana HPK:ssa.
– Tuntui, ettei se kulttuuri ole minua varten, hän sanoo.
Tunteen takana oli vuosia jatkunut pohdiskelu ja oman valmennusfilosofian etsintä. Nieminen kertoo tunteneensa, että jääkiekon valmennuskulttuuri on mekaaniseen ihmiskäsitykseen perustuvaa ja sitä ruokkivaa. Valmennuskoulutus on hänen mielestään teoria-, rakenne- ja valmentajakeskeistä sekä biomekaniikkapainotteista. Eikä kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä edistä se, että valmennusvuosiltaan nuoret valmentajat rakentavat ympärilleen valmennustiimin erityisosaajista.
– Ymmärtäisin paremmin, jos ne tuotaisiin siihen osaksi valmentajan oman osaamisen kehittämistä. Näin valmentajille ei synny kokonaiskuvaa valmennuksesta ja valmentautumisesta saati pelistä kokonaisuutena, Nieminen sanoo.
Tällä hän tarkoittaa suuntausta, jossa päävalmentajan tueksi palkataan lukuisia erityisosaajia, kuten psyykkinen valmentaja, taitovalmentaja, luisteluvalmentaja, fysiikkavalmentaja ja ravintovalmentaja.
– Edistääkö se holistista vai mekaanista ihmiskäsitystä? Edistääkö se pelaajan, pelaamisen ja pelin kokonaisvaltaista käsitystä ja kehitystä valmennuksessa, Nieminen kysyy.
– Valmentajakehitys tulisi perustaa enemmän siihen filosofiaan, että mikä on peli, mitä on pelaaminen, mitä on olla pelaaja, mitä on olla valmentaja ja mitä on valmentaminen. Näiden päälle voidaan rakentaa sitten erilaisia taitoja, jotka edistävät peliä.
Tällä viikolla Montrealissa alkavassa neljän maan turnauksessa pelaa 92 maailman parhaisiin kuuluvaa NHL-kiekkoilijaa. Nieminen on valmentanut heistä kuutta junioreissa, mutta kunniaa heidän menestyksestään hän ei halua ottaa.
– Meillä on valmennuksessa yhä tosi vahvana ajatus, että pelaaja on tekemisen kohde. Minullekin on yritetty syöttää, että sinä olet kehittänyt pelaajia NHL:ään. En minä ole kehittänyt ketään yhtään mihinkään. Itse he ovat sen tehneet, minä olen ollut sivuroolissa. Pelaaja itse tekee sen työn, minä en voi siirtää mitään kehenkään. En minä voi ketään kehittää tai opettaa, minun kanssani voi kehittyä tai oppia.