Yrjö Heikkinen (IP 13.11.2022) ja Marcus Toppari (IP 20.11.2022) ottivat kantaa ruotsin kielen opiskelun pakollisuudesta. Jotenkin taisivat olla yhtä mieltä siitä, että sinänsä kieliä pitäisi ja kannattaisi opiskella.
Olin eräässä lukiossa abina 1970-luvun lopulla silloisella matematiikkalinjalla. Lukujärjestys oli oppitunneittain ja niitä oli pakollisia 56 kahden viikon jaksossa, 10 arkipäivässä.
Englantia eli pitkää kieltä oli 7/56 tuntia eli 12,5 prosenttia pakollisesta opetuksesta. Ruotsia oli 5/56 eli 9 prosenttia. Kaikkein olennaisinta: myös matematiikkalinjalla oli täysin pakollista toista vierasta kieltä (silloin saksaa) 7/56 tuntia eli yhtä paljon kuin pitkää kieltä. Yhteensä kieliopintoja oli siis 34 prosenttia eli kolmannes koko pakollisesta opetuksesta.
Toisen vieraan kielen pakollisuus hävisi lukioista ehkä joskus 1980-luvulla. Tästä en ole löytänyt mitään tietoa tai perusteita. Olivatko siinä jotkin säästösyyt takana vai jonkin ministerin perustelematon päätös? Kansainvälistymisestä ja globalisaatiosta on paasattu vuosikymmeniä, mutta silti on päätetty näin.
Jos lasketaan nykyisen kurssimuotoisen lukion pakolliset kielikurssit, saamme: englanti 6 kurssia/75 pakollista kurssia eli 8 prosenttia, ruotsi 5/75 eli 6,7 prosenttia, yhteensä pakollisia kieliopintoja 14,7 prosenttia. Ne ovat vähentyneet muutamassa vuosikymmenessä alle puoleen. Miksi? Kuka opetushallinnossa voisi perustella, tai vaikkapa RKP:n ja perussuomalaisten ”kielipoliitikot”. Kummatkin ajattelevat melko suppeasti.
Rafael Hellsten
tilastotieteilijä
ruotsin kielen harrastaja
Hämeenlinna