Tätä asiaa olen pohtinut viime aikoina yhä enemmän.
Mihin ihminen kaikella epäinhimillisellä ja tuhoavalla käyttäytymisellään pyrkii? Ei riitä, että ihminen tuhoaa ympäristöään, ihminen tuhoaa myös omaa lajiaan. Kaikenlainen ympäristön tuhoaminen kun vie ihmiseltä mahdollisuuksia selvitä täällä yhtenä maapallon eliölajina.
Mikään planeetallamme elävä eliölaji ei tuhoa omaa lajiaan niin kuin ihminen.
Me pakenemme suurin joukoin aurinkorannoille viettämään sellaista elämää, jota haluamme elää. Kestääkö ilmastomme jatkuvaa lentokoneiden tuottamaa hiilidioksidia, typpioksidia ja muita ilmakehää saastuttavia kaasuja loputtomiin?
Kestääkö meremme ja sen ekosysteemi ihmisen tuottamia jätteitä, joita ikävä kyllä meriimme yhä huuhtoutuu?
Olemme varsin tietoisia vääristä toimintatavoistamme, mutta miksi kuitenkin käyttäydymme täysin vastuuttomasti luontoamme kohtaan?
Puhumattakaan sodista, sen ympäristölle ja ihmisille aiheuttamista mittaamattomista kärsimyksistä, joille ei loppua näy.
Ymmärrän varsin hyvin niitä ihmisiä, jotka eivät halua enää lapsia tällaiseen maailmaan synnyttää.
Birgitta Wulf
Salo