Törmäsin miesluolaan ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten, kun olin juhlissa erään minulle ennestään tuntemattoman pariskunnan luona. Pari oli ikäiseni, ja heillä oli kiva koti, joka oli selvästi pariskunnan naisen sisustama. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. En ole tainnut koskaan käydä miehestä ja naisesta muodostuvan parin luona, joiden koti ei olisi naisen käsialaa lattiasta kattoon.
En olisi kiinnittänyt sisustukseen sen kummempaa huomiota, mutta sitten aloin ihmetellä, mihin kaikki pojat katosivat. He löytyivät pienestä komerosta makuuhuoneen takaa. Koppi oli pariskunnan miehen ikioma tila, miesluola.
Se oli sisustettu hevijulisteilla, ja siellä oli miehen tietokone, pelikonsolit, kitarakamat sekä vaikuttava viskipullokokoelma.
En voinut olla miettimättä, miltä pariskunnan koti olisi näyttänyt, jos mies olisi saanut näkyä sen muissakin huoneissa.
Eteisen kukkataulun vieressä olisi voinut komeilla Venomin juliste. Olohuoneen kirjahyllyssä olisi ollut muutama hieno viskipullo ja nurkassa sähkökitara. Keittiön seinälle maisemataulun kylkeen olisi voinut laittaa Rotten Soundin keikkajulisteen.
Se ei olisi mielestäni tehnyt kodista omituisen näköistä, vaan pikemminkin sen näköisen, että siellä asuu kaksi aikuista ihmistä, jotka saavat tasapuolisesti päättää kodin asioista.
Nyt muu koti oli naisen temmellyskenttää, ja mies lymysi kopperossaan kuin teinipoika. Hän ei yksinkertaisesti sopinut omaan kotiinsa.
Viihdyin miehen miesluolassa, koska pidän itsekin pelikonsoleista ja kitaroista.
Mietin kuitenkin, että jos kysymyksessä olisi oma kotini, en varmaankaan suostuisi pitämään kaikkea minulle tärkeää jossain pienessä komerossa, vaan vaatisin itselleni omaa pinta-alaa ja päätösvaltaa.
Törmäsin luolakysymykseen uudelleen tänä keväänä, kun oma mieheni tuli töistä suuren, rullalle käärityn paperin kanssa. "Se on semmoinen, katso itse", hän murahti, kun utelin, mistä mahtoi olla kyse. Rullasin paperin auki, ja se paljastui 80 kertaa 80 senttiseksi Vaasan Palloseuran mainosjulisteeksi. "Mä voin laittaa sen kellariin", mies sanoi ennen kuin ehdin edes ehdottaa mitään.
Mieheni rakastaa muutamia asioita tässä maailmassa, ja yksi niistä on ehdottomasti VPS. Hän matkustaa joukkueen peleissä pitkin Suomea aina, kun pystyy ja tulee kotiin onnellisena ja ääni käheänä. Pojallamme on VPS:n tutti, ja mies odottaa malttamattomana, koska hänet voi ottaa ensimmäistä kertaa mukaan katsomaan peliä.
Suurin osa kotimme tauluista on tullut minun puoleltani, mutta nyt päätin ottaa tietoisen askeleen olla ajamatta miestä kellariin rakkaine tavaroineen. Pyysin, että hän etsisi itse julisteelle hyvän paikan kodissamme.
Juliste on tällä hetkellä paraatipaikalla olohuoneessa, laulajatar Billie Holidayta esittävän taulun yläpuolella. Ilahdun aina, kun katson sitä.
Siitä näkee, että kotonamme asuu kaksi aikuista, jotka saavat yhdessä päättää, miltä yhteinen koti näyttää. Väitän, että näin pieneltä vaikuttava asia säteilee positiivisesti myös talon muuhun elämään.
LAURA HILTUNEN