Mielikuvat ikääntyneistä ihmisistä ovat reilusti todellisuutta jäljessä, sanoo gerontologian ja kansanterveyden professori Taina Rantanen Jyväskylän yliopistosta ja Gerontologian tutkimuskeskuksesta. Mielikuvia pitäisi hänen mukaansa uudistaa erityisesti kuusikymppisistä, joilla on vielä useita työvuosia edessään. Rantanen ei ymmärrä, miksi työantajat saattavat esimerkiksi syrjiä iäkkäitä hakijoita.
– Itse palkkaisin mieluusti kuusikymppisen. Heillä on pitkä työkokemus ja motivaatio kohdallaan, eikä perhe-elämäkään vaadi niin paljon kuin nuorempana. Kuusikymppinen pärjää työelämässä yhtä hyvin kuin kolmekymppinen, ellei kyseessä ole sitten äärimmäisiä fyysisiä ponnistuksia vaativa työ, hän sanoo.
Nykyisin kuusikymppiset voivat paremmin kuin aiemmat sukupolvet samassa iässä. Gerontologian tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Katja Kokko Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta johtaa tutkimusta, jossa on seurattu vuonna 1959 syntyneitä 8-vuotiaasta lähtien. Tutkittavia haastateltiin viimeksi vuosina 2020–2021, jolloin he olivat noin 61-vuotiaita.
– Heistä vain vajaa 20 prosenttia oli eläköitynyt. 70 prosenttia koki terveytensä erittäin tai melko hyväksi, eli sama määrä kuin kymmenen vuotta aiemmin. He tunsivatkin itsensä pikemminkin 50- kuin 60-vuotiaiksi.
Tutkittavista 90 prosenttia koki elämän tarkoitukselliseksi. He myös liikkuivat suositusten mukaan. Myös alkoholinkäyttö ja tupakointi olivat vähentyneet vuosikymmenien kuluessa.
Kehityspsykologian teorioissa on oletettu tähän asti, että 60 ikävuoden jälkeen alkaa menetysten vaihe ja toimintakyky alenee pikkuhiljaa.
– Tämä ei todennäköisesti pidä enää paikkaansa. Uudet, kansainväliset tutkimukset osoittavat, että hyvinvointi ei vähene, päinvastoin se lisääntyy. Itsetunto on kuusikymppisillä huipussaan ja tunne-elämä on aiempaa tasapainoisempaa, Kokko sanoo.
Ei enää kiikkustuolissa istujia
Professori Rantanen sanoo, että 65 ikävuoden jälkeen alkaa uusi ikävaihe, jota voidaan kutsua kolmanneksi iäksi tai myöhäiskeski-iäksi. 75- ja 80-vuotiaiden toimintakyky on nimittäin parantunut selkeästi 30 vuodessa. Rantanen tutki ikäluokan lihasvoimaa ensimmäisen kerran vuosina 1989–1990.
– Kun teimme vuosina 2017–2018 saman tutkimuksen silloisille 75- ja 80-vuotiaille, oli esimerkiksi heidän reisilihastensa voima 20–47 prosenttia paremmalla tasolla kuin 30 vuotta aiemmin. Erityisesti 80-vuotiaiden naisten kunto oli parantunut.
Nykyiset kasikymppiset ovat Rantasen mukaan eläneet suotuisamman elämän kuin hänen 30 vuotta sitten tutkimansa ikäluokka. Työelämän ehdot ovat parantuneet: työaika on lyhyempi, on taukoja ja kunnon lomat. Ravinto on parempaa, liikkuminen on lisääntynyt ja saasteitakin on nykyisin vähemmän kuin esimerkiksi 1960–1970-luvuilla.
– Iäkkäille ihmisille on myös tarjolla laajempi kirjo sosiaalisia rooleja kuin ennen vanhaan. Ei tarvitse vain istua kiikkustuolissa kutomassa sukkaa, vaan on hyväksyttyä olla urheilullinen, käydä kuntosalilla, uimassa ja lenkillä. Tai vaikkapa keikoilla.
Rantasta harmittaa, että vanhoista ihmisistä saatetaan puhua joko tervaskantoina tai sitten hoivapalveluiden asiakkaina. Suurin osa heistä on Rantasen mukaan näiden kahden ääripään välimaastossa ja elää tavallista aikuisen ihmisen hyödyllistä arkea.
– Yli 65-vuotiaasta väestöstä vain alle viisi prosenttia asuu ympärivuorokautisen hoivan piirissä, Rantanen sanoo.
Myös toimintakyvyn paranemiseen valmistauduttava
Hoivan tarve kasvaa kuitenkin vanhimmissa ikäluokissa. Vuonna 2021 Suomessa oli 90 vuotta täyttäneitä ihmisiä 58 000. Vuonna 2040 heitä odotetaan olevan 140 000.
– Vaikka ikääntyvien kunto kohenee, heidän lukumääränsä kasvu lisää hoivan tarvetta. Yhteiskunnassa pitäisi valmistautua sekä heidän toimintakykynsä paranemiseen että hoivan tarpeen lisääntymiseen, Rantanen sanoo.