Muutos ja sen rinnalla kulkeva levottomuus lienee ainut pysyvä olotila. Sotaa, epäoikeudenmukaisuutta ja kurjuutta riittää maailmassa niin kauan kuin elämämme kestää. Joulun ja uuden vuoden aika on perinteisesti kuitenkin etsikkoaikaa mielenrauhan löytämiseksi. Pysähtyminen mielenrauhan löytämiseksi on kuitenkin paikallaan vuoden jokaisena päivänä. Mielenrauha on pitkälti omakohtainen, sisäsyntyinen tunnetila. Totta kai ulkoisilla olosuhteillakin on siihen suuri merkitys mutta harvoin niihinkään pystymme paljon vaikuttamaan.
Ehkä elämme liiankin informatiivisessa ympäristössä, jossa on suuri mahdollisuus, ja myös houkutus, seurata ikäviä tapahtumia, vaikkapa Ukrainan sotaa, minuutti minuutilta. Digitaalinen media mahdollistaa live-seurannan, johon uppoaminen ja toivottomuuteen vajoamisen vaara on suurempi kuin koskaan. Suurin osa murehtimisistamme ja huolestumisistamme ei auta kuitenkaan ketään, vähiten itseämme. Silti saatamme kokea sen ikään kuin velvollisuudeksi ja välittämiseksi, mitä se ei ole.
Suurin osa mieltämme painavista asioista on sellaisia, joille emme voi mitään. Ne tapahtuvat, halusimme tai emme ja murehdimme tai emme. Usein käykin niin, että olemmekin murehtineet turhaan, kun mitään sellaista kauheutta, jota olemme pelänneet, ei tapahtunutkaan. Tai vaikka olisi tapahtunutkin, ei murehtimisemme olisi sitä estänyt. Maailma ja Suomi on pullollaan huolestuttavia uutisia. Ne hukuttavat helposti toivon ja uskon tulevaisuuteen. Emme huomaa kaikkea sitä hyvää, mikä edelleen on ympärillämme. Hyvää on ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Siitä kertoo muun muassa odotettavissa oleva elinikämme, joka on noussut tilastojen mukaan kymmenillä vuosilla viimeisen sadan vuoden aikana.
Paitsi elinikä, myös elämän laatu on parantunut jättiaskelin. Se on toki subjektiivinen kokemus, jota on vaikea verrata eri aikakausien välillä. Nykyiset eläkeiän saavuttaneet ja sitä nuoremmat suomalaiset ovat saaneet elää koko elämänsä rauhan ajassa. Vauraus on lisääntynyt väliaikaisista lamoista ja taantumista huolimatta. Terveydenhuoltomme on edelleen huippuluokkaa maailmanlaajuisesti katsottuna. Tapaamamme amerikkalaiset sukulaisemme tunnustivat suomalaisen hyvinvointivaltion erinomaisuuden ja tasapuolisuuden omaan järjestelmäänsä verrattuna. Voisi väittää, että suurin osa suomalaisten tyytymättömyydestä taitaa johtua turtumisestamme ja sokeutumisestamme kaikkeen siihen, mikä meillä on hyvin. Varmasti kysymys on myös tietämättömyydestä siitä miten palvelut, jos niitä yleensä onkaan, on muualla järjestetty.
Mielenrauha on mielen tyyneyttä, levollisuutta ja sisäistä rauhaa. Juuri tätä me kaipaamme. Elämme murrosaikaa, jossa ainut pysyvä olotila on kiihtyvä muutos. Siitä seuraa mielen levottomuutta, pelkoa ja ahdistusta. Näissä tunteissa ovat myös muutosvastarinnan juuret. Se on vastareaktio, seuraus mielenrauhan horjumisesta ja oman hallinnan tunteen menettämisestä. Muutos on kuitenkin väistämätön välttämättömyys, koska muutosta ei ole mahdollista välttää. Elämä on saamista ja luopumista, halusimme tai emme.
Onneksi meillä on keinoja mielenrauhan etsimisessä ja sen löytämisessä. Mielenrauha löytyy lähempää kuin arvaammekaan, sisältämme ja ajattelustamme, hienommin sanottuna meditoinnista. Selkeään ajatteluun, mietiskelyyn voi parhaimmillaan päästä vähentämällä ruutuaikaa, paastoamalla uutisten seuraamisesta ja vaikkapa hakea ajattelulle pohjaa lukemalla tai kuuntelemalla kirjoja. Tai voi liikkua rauhallisessa ja puhtaassa luonnossamme ja muistaa, että olemme pieniä ihmisiä, jotka saavat ottaa vastaan, mitä annetaan. Kaikki asiat eivät ole meidän hallittavissamme koulutuksesta ja varallisuudesta riippumatta. Kirjailija Veikko Huovinen taisi tämän saman sanoa vertauksella ihmisistä ja muurahaisista: ”Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet”. Sen ymmärtäminen ja myöntäminen on jo pitkä askel mielen rauhaan.