Galleria dell'Accademia di Firenze on maanantaisin kiinni, mutta suljettujen ovien takana kuuluu pölynimurin tasainen hurina. Restauroija Eleonora Pucci istuu kuusimetrisellä rakennustelineellä imuri selässään ja sivelee hellästi museon päätähden, Michelangelon Daavid-patsaan vasenta käsivartta.
Puccin kädessä on pensseli, jolla hän irrottaa hellävaroen Daavidiin kertyneen pölyn. Ilmaan nousseet hiukkaset sujahtavat imurin suuttimeen, jonka Pucci ei anna vahingossakaan koskettaa kallisarvoisen taideteoksen pintaa. Hetken kuluttua hän laskeutuu ketterästi huojuvalta telineeltä, joka sitten rullataan seuraavaan kohtaan kahden työmiehen voimin.
Viisimetrisen patsaan puhdistus hiuskiehkuroista varpaisiin kestää koko aamun. Operaatio toistetaan kahden kuukauden välein, museon johtaja Cecilie Hollberg kertoo kansainväliselle toimittajajoukolle.
– Suosituimpina päivinä Daavidin luona käy jopa 10 000 museovierasta, jotka tuovat mukanaan paljon pölyä. Lisäksi patsaan päästä löytyy hämähäkinseittejä, Hollberg kertoo.
Kaksi miljoonaa museokävijää vuodessa
Galleria dell'Accademia di Firenze teki vuonna 2023 kävijäennätyksensä, kun museossa vieraili yli kaksi miljoonaa ihmistä. Ennätystä vauhditti muun muassa päätös pidentää museon aukioloaikaa kesähelteillä myöhäiseen iltaan asti.
– Jokainen teos saa saman kohtelun kuin Daavid. Niistä puhdistetaan pölyt, ja niiden kuntoa pidetään silmällä niin, ettei mittavia restaurointeja tarvita. Paino on ennaltaehkäisyssä, Hollberg kertoo.
Daavid vaatii kuitenkin erityishuomiota, varsinkin kokoonsa liittyvien haasteiden vuoksi.
– Joka kerta meidän pitää koota rakennusteline, siirrellä sitä ja varoa, ettemme mene liian lähelle. Samaan aikaan on kuitenkin päästävä riittävän lähelle, jotta patsas voidaan puhdistaa, Hollberg sanoo.
Yli 500 vuotta historiaa
Firenzen ylpeys ja renessanssin ajan mestariteoksena pidetty Daavid on historian saatossa kokenut kovia. Ensimmäiset yli 350 vuotta patsas oli säiden armoilla Piazza della Signoria -aukiolla, ja vuonna 1527 sen toinen käsi irtosi mellakan aikana. 1800-luvun puolivälissä patsas puhdistettiin nykyrestauroijien kauhuksi suolahapolla.
Noin 150 vuotta sitten aukiolla sijainnut Daavid korvattiin kopiolla, ja alkuperäinen siirrettiin sitä varten rakennettuun museoon. Vuonna 1991 italialainen taiteilija onnistui silti hakkaamaan patsaan varpaan irti vasaralla.
Kun patsas viimeksi puhdistettiin perusteellisesti ennen sen 500-vuotisjuhlia, kiista oikeaoppisesta puhdistusmetodista sai museon restauroijan jättämään eroanomuksensa.
Hollbergin mukaan Daavid on iästään huolimatta nyt erinomaisessa kunnossa. Patsaan kuntoa valvotaan pölyjen pyyhkimisen yhteydessä otettavilla valokuvilla, jotka säilötään museon arkistoihin. Daavidia eivät uhkaa edes Italian hirmuhelteet, Hollberg vakuuttaa.
– Meillä on uusi ilmastointijärjestelmä, jonka ansiosta emme enää joudu sulkemaan osia museosta keskipäivän kuumuuden vuoksi.
Ilmastonmuutos uhkaa Italian taideaarteita
Tulevaisuudessa yhä useamman taideteoksen kohtalo voi Daavidin tavoin olla siirto museoon. Syynä on ilmastonmuutos, joka Unescon mukaan uhkaa maailmanlaajuisesti joka kuudetta kulttuuriperintökohdetta.
Alessandra Bonazza tutkii Italian kansallisessa tutkimuskeskuksessa CNR:ssä ilmastonmuutoksen vaikutuksia kulttuuriperintöön. Hänen mukaansa taideaarteiden säilymiselle aiheuttavat riskejä kaikenlaiset muutokset esimerkiksi lämpötilassa, sademäärissä ja ilmankosteudessa.
– Vaikutukset voivat olla joko välittömiä tai sellaisia, jotka tulevat ilmi vasta ajan kuluessa. Ilmastonmuutoksen seuraukset eivät välttämättä näy heti materiaaleille, rakennuksille tai kulttuuriperinnölle aiheutuvana tuhona, vaan niillä voi myös olla kumulatiivisia vaikutuksia, jotka vaativat vuosia kehittyäkseen, Bonazza kertoo.
Hyvä esimerkki on tulva, joka voi äkillisten vahinkojen lisäksi aiheuttaa epäsuoria vaurioita rakenteille ja pinnoille, jotka joutuvat kosketuksiin veden kanssa. Ilmastonmuutos puolestaan lisää sään ääri-ilmiöitä, kuten rankkasateita, helleaaltoja ja kuivuusjaksoja.
Museoon tai katoksen alle
Bonazzan mukaan Italiaa viime kesänä vaivanneet hirmuhelteet ja kaupunkeihin muodostuvat lämpösaarekkeet eivät aiheuta välitöntä vaaraa esimerkiksi patsaille. Pitkän ajan kuluessa jatkuva lämpötilojen vaihtelu voi kuitenkin heikentää rakenteita ja luoda murtumia.
– Helle voi myös vaikeuttaa taideaarteista nauttimista ja vaikuttaa siten turismiin, Bonazza sanoo.
Yksi vaihtoehto ulkoilmassa olevien taideaarteiden suojelemiseksi on niiden siirtäminen museoihin. Ilman ilmastonmuutostakin teokset ovat ulkona alttiina niin sateille kuin ilmansaasteille.
– Sisätiloissa mikroilmaston pitää olla valvottu. Muuten taideteos voidaan siirtää ympäristöön, joka ei tue sen säilymistä, Bonazza sanoo.
Toinen vaihtoehto on teosten ja monumenttien suojaaminen erilaisilla katoksilla ja muilla rakenteilla. Näin on toimittu esimerkiksi Maltan megaliittisten temppeleiden kohdalla. Bonazzan mukaan Italian kulttuuriministeriö johtaa parhaillaan tutkimushanketta, joka kartoittaa erilaisia kulttuuriperintöön liittyviä riskejä.
– Meidän on tärkeä lisätä tietoutta ja tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jotta osaamme valmistautua siihen konkreettisesti.