Suomen metsät ovat paljon enemmän kuin puupeltoja tai hakkuukohteita. Ne ovat suomalaisen hyvinvoinnin, talouden, luonnon ja huoltovarmuuden perusta.
Keskustan tuoreen metsälinjauksen lähtökohta on selvä. Metsiä pitää voida käyttää ja hoitaa aktiivisesti, mutta samalla luonnon monimuotoisuutta on vahvistettava. Näitä tavoitteita ei pidä nähdä toistensa vastakohtina.
Metsistä saadaan uusiutuvaa, kestävää biomassaa, jota jalostamalla voimme vähentää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä ja luoda vaurautta erityisesti maaseutualueille.
Metsien käyttöä ei pidä rajata poliittisilla päätöksillä. Metsänomistajan omaisuudensuoja, päätösvalta ja oikeudenmukaiset korvaukset ovat kestävän metsäpolitiikan perusta.
Jos yhteiskunta haluaa rajoittaa metsän käyttöä, siitä on myös maksettava täysimääräinen korvaus. Sama lähtökohta on oltava esimerkiksi sähkönsiirtolinjoja rakennettaessa.
Luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen tarvitaan kannusteita. Keskusta esittää luonnonarvomarkkinoita, jotka yhdistävät taloudellisen toiminnan ja luonnon tilan parantamisen.
Metsänomistajalle voitaisiin maksaa siitä, että hän tekee metsässään luonnon kannalta arvokkaita ratkaisuja. Vapaaehtoisen suojelun on oltava osa monimuotoisuustyötä jatkossakin, joten Metso- ja Helmi-ohjelmien jatko on varmistettava.
Valitettavasti metsistä on ympäristö- ja energiapolitiikan kautta tullut osa EU-politiikkaa, vaikka metsäpolitiikan pitäisikin olla jäsenmaiden omassa hallussa.
Suomen tulee olla eurooppalaisessa sääntelyssä aktiivinen, jotta maamme metsät ja yksityinen metsänomistajuus voidaan ottaa huomioon.
Mitään metsiin vaikuttavaa sääntelyä ei pidä esittää, ennen kuin nykyisen lainsäädännön vaikutukset on arvioitu ja toimeenpano saatu kuntoon.
Keskustan metsälinjauksen ydin on monikäyttöisyys ja omaisuudensuoja. Metsät voivat tuottaa samanaikaisesti taloudellista, ekologista ja sosiaalista hyvinvointia eri puolilla Suomea, mutta vain, jos metsänomistajat huomioidaan joka tasolla.