Seinäjoen superkesä on takana ja mielipidekirjoituksista päätellen moni taitaa huokaista helpotuksesta – vihdoin koittaa talven kylmä hiljaisuus.
Lehtien uutisoinnista olen laskeskellut, että kevään Taitaja 2016 -kisasta Vauhtiajoihin asti eri tapahtumissa saattoi vierailla jopa likemmäs puoli miljoonaa kävijää. Se on iso saavutus 60 tuhannen asukkaan kaupungille. Jos jokainen kävijä olisi tuhlannut reissullaan vaikka satasen, siitä kertyisi jo sievoinen lisäpotku kaupungin elinkeinoelämälle.
Muutin Seinäjoelle yhdeksän vuotta sitten Vantaalta. Olin asunut 11 vuotta Myyrmäessä ja Martinlaaksossa, jotka sijaitsevat nousevien lentokoneiden reitin alla. Joskus työuran kiivaimpina vuosina riipoi se, kun venäläinen Iljushin tai Tubolev herätti joka yö yhden aikaan ja kerrostalojen seinistä kaikuva meteli oli sanoin kuvaamaton. Siihenkin tottui, kun oli työ tehtävänä.
Seinäjoella oli yllättävän hiljaista. Onneksi rautatie on lähellä ja junan ääniä kuuluu. Rengonharjun ja Kauhavan lentotoiminnan hiljennyttyä on lentokoneen ääni muuttunut lähes ”harvinaiseksi herkuksi”. Enemmän näitä ääniä kuului aikanaan lapsuuteni Oulussa kuin nykyään Seinäjoella.
En tiedä, mitä mieltä olisin, jos asuisin Törnävällä tai kaupungin keskustassa, mutta minulle Törnävän saarelta kantautuva Provinssin basson jumputus on alkaneen kesän merkki. Vauhtiajojen katuradan ämyrien kotiini asti kantama selostus ja moottorien ärjyntä puolestaan merkitsee kesän päättymistä. Siinä on aina jotain haikeutta; Seinäjoen kesä on takana ja talven kylmä hiljaisuus edessä.
Oikeastaan Seinäjoki ei olisi Seinäjoki ilman noita tapahtumia. Kotikulmillani se olisi vain koko kesän pitkin öitä jatkunutta kevarin pärinää, joka tuo mieleeni teeret soitimella; keuliminen (pyrstön levittely) ja ryn, ryn, ryn – toinen toistaan äänekkäämpi kaasuttelu (teeren äänekäs kujerrus).
Tänä vuonna tein pitkästä aikaa reissun ”etelään”. Kävin Hamina Tattoossa katsomassa sotilassoittokuntien marssi-show’ta. On pakko sanoa, että osataan sitä muuallakin. Valitettavasti korvatulpat unohtuivat kotiin. Niitä olisi tarvittu, kun Ruotsin musketöörit ampuivat marssiesityksessään kahdella tykillä Bastionin katetulla areenalla. Komeat olivat myös mustaruutiampujien kunnialaukaukset Porilaisten marssin aikana.
Haminalaiset kuuntelevat tuota pauketta, soittokuntia ja toritapahtumien tähtiartisteja yömyöhäänkin viikon verran yhtäsoittoa. Tattoo on haminalaisten oma juttu.
Mikä on seinäjokisten oma juttu; mitä olisi Seinäjoki ilman Seinäjoen tapahtumakesää?
Anneli Manninen
kaupunginvaltuutettu (ps.)