Selkämeri ja Perämeri ovat pulassa. Niiden vesi on samentunut, happipitoisuus laskenut, sinilevä valtaa merialueet joka kesä ja silakat ovat entistä laihempia. Rannikolla asuville meren huono tila on näkyvillä koko ajan, minkä vuoksi se osataan myös ottaa päätöksenteossa huomioon.
Merta on mahdollista ja tarpeellista suojella myös sisämaasta käsin. Tämä vaatii päätöksiä ja toimia etenkin maa- ja metsätaloudessa. Pelloilta, suometsistä ja entisiltä soilta ojitusten seurauksena lähtevät valumat nimittäin nopeuttavat bakteerien kasvua, jotka puolestaan kuluttavat merestä happea entistä nopeammin. Happikadon seurauksena lajeja häviää ja samalla koko ekosysteemi muuttuu.
Ilmastonmuutoksen aiheuttama meren lämpeneminen kiihdyttää tätä jo entisestään huonoa kehitystä.
Jos tahdomme alueellisesti ja kansallisesti tärkeän Merenkurkun säästyvän Selkämeren ja Perämeren kohtaloilta, tarvitsemme uusia vesiensuojelutoimenpiteitä nopeasti.
Avainasemassa on maa- ja metsätalouden ravinnekuormituksen vähentäminen esimerkiksi lannoitteiden käytön tehostamisella, ravinteiden kierrätyksellä ja talvipeitteen lisäämisellä. Ennen kaikkea tarvitsemme vahvaa päätöksentekoa, jolla varmistamme suojelun.
Meren hyvinvointi on otettava entistä paremmin huomioon suomalaisessa maa- ja metsätaloudessa korkeimmilla päätöksenteon tasoilla.
Maaseutua ja sen elinkeinoja ei puolusteta väittämällä, että voimme jatkaa entiseen tyyliin ikuisesti. Tarvitsemme aitoa halua katsoa maaseudun elinkeinoja uudesta näkökulmasta ja säätää sellaista lainsäädäntöä, joka tukee tätä kehitystä.
Kun päätökset ja sääntely tehdään järkevästi ja pitkäjänteisesti, turvataan uudistuksilla myös maatalouden tulevaisuus.
Meri voi takiamme huonosti. On aika toimia nyt, jotta meidän lapsemme ja lapsiemme lapset saavat nauttia merestä samalla tavalla kuin me olemme nauttineet.
Laura Ala-Kokko (vihr.)
kaupunginvaltuutettu
Seinäjoki
Emma Kari (vihr.)
kansanedustaja
Helsinki