Ilmajokelaisesta metsästä kaadettiin kolmisensataa vuotta sitten honkia, joista tehty talo seisoo nyt merenrantakalliolla Loviisassa.
Punaiseksi maalattu hirsitalo istuu kallioiselle rantatontille kuin olisi ollut siinä aina. Alkujaan eteläpohjalaishirret kuitenkin seurasivat elämää latomeren äärellä Ilmajoella, minne niistä rakennettiin talo vuonna 1830.
Loviisan Karhulahteen hirret muuttivat viisikymmentä vuotta sitten.
Talon isäntä seinäjokelaislähtöinen Keijo Tuokko kertoo tuntevansa rakennuksen jokaisen hirren. Vuosirenkaista Tuokko on laskenut, että puu on noin 130 vuotta vanhaa.
– Eli ne ovat lähteneet kasvamaan 1600–1700 -luvun vaihteessa Ilmajoen metsissä.
Hirsitalo tunnettiin alun perin Ala-Lauroselana, joka oli aikoinaan 360 hehtaarin maanviljelystila Ilmajoen keskustassa. Alkuperäisellä paikallaan nykyisen Ylä-Lauroselan museotalon naapurina rakennus sijaitsi 160 vuotta.
Sitten tuli vuosi 1973.
– Vedenpuhdistustekniikkaan perehtynyt VS-yhtiö tarvitsi näyttävän paikan pääkonttorilleen ja niinpä Ala-Lauroselan rakennukset purettiin konttorin alta, Keijo Tuokko kertoo.
Nyt Ala-Laurosela on Tuokon ja hänen vaimonsa Riitta Luomalan kesäkoti. Lisäksi liki 200-vuotias talo on elonsa aikana todistanut paitsi maatilan myös sairaiden ja vankien elämää.
Hirsikasasta nousi talo kalliolle
Keijo Tuokko liittyi talon historiaan sen jälkeen, kun hän näki sanomalehti Ilkassa ilmoituksen myytävänä olevasta puretusta eteläpohjalaistalosta.
– Olin käymässä vanhempieni luona Seinäjoella, kun näin ilmoituksen Ala-Lauroselan talosta. Minulla oli merenrantatontti Loviisan Karhulahdessa, joka oli päärakennusta vailla. Tilaisuus vanhan hirsitalon ostoon kiinnosti kovasti.
Kaupat syntyivät ja purettu talo hirsineen, lattia- ja kattolautoineen, ikkunoineen ja ovineen lastattiin kahteen perävaunulliseen rekkaan. Alkoi talon matka lakeudelta neljänsadan kilometrin päähän merenrannalle.
Kun rekkakuorma saapui perille, satoi kaatamalla.
– Naapurit tulivat ihmettelemään, minkä ihmeen haisevan kasan olin mennyt ostamaan, Keijo Tuokko muistelee.
Hirsikasasta nousi talo, mutta ei ihan kädenkäänteessä.
VS-yhtiön pääkonttorin suunnitellut arkkitehti Sakari Lähteinen oli tallentanut purettavan talon mittapiirrokset, joiden perusteella talon perustukset oli helppo rakentaa.
– Hirsien numerointi ei ollut kuitenkaan onnistunut, eivätkä kaikki hirret olleet enää käyttökelpoisia. Uudelleenpystytys vei minulta viisi kesää, kun samalla opettelin kirvesmieheksi.
Vanhasta Ala-Lauroselan talosta käytettiin kaikki mahdollinen. Lopulta alun perin kaksifooninkisesta talosta rakentui yksikerroksinen.
– Mutta eteläpohjalainen talo on oma ja upea. Olen ylpeä siitä, Tuokko sanoo.
Tuvan takkaan haettiin mallia Isonkyrön vanhan kirkon vieressä olevasta seurakuntatalosta, jonka takka kuvattiin ja mitattiin.
– Loviisalainen muurari nimeltään "Kallis Vilenius" muurasi takan ja viereisen leivinuunin mallin mukaan.
Eteläpohjalaista historian havinaa merenrannalla
Vanha eteläpohjalaistalo antaa tänä vuonna asuntomessut järjestävälle Loviisalle oman havinansa.
Sen lisäksi että talo alkujaan oli suuri maanviljelystila, Ala-Laurosela oli Ilmajoen ensimmäinen sairaala ja kunnanlääkäri koti.
Kun Ilmajoen ensimmäinen lääkäri Otto Meurman perusti talon isoon tupaan kunnansairaalan, hän operoi potilaat yläkerran leikkaushuoneessa ja alakerrassa oli sairastupa.
Vuosina 1917–1918 taloon majoittui venäläistä sotajoukkoa. Välillä Ala-Laurosela toimi putkana, kun talon silloinen isäntä Juho Ala-Laurosela hoiti vanginkuljettajan virkaa maanviljelyksen ohella.
Keijo Tuokko arvostaa hirsien historiaa, joka sinetöi sen, mikä talossa on tärkeintä. Hänet talo kiinnittää kotiseudun juuriin.
– Olen asunut Helsingissä yli 60 vuotta, mutta olen vankkumattomasti ja ylpeästi eteläpohjalainen.
Tuokon isän suku on kotoisin Ylistarosta ja äidin suku Isostakyröstä.
– Nuoruudessani olin seinäjokelainen.
Vanhempiensa kuoleman jälkeen Tuokon on vuosittain tuonut synnyinkaupunkiin juuri vanhat nuoruuden ystävät. Erityisesti Seinäjoen palloseuran veteraanit, jotka kokoontuvat säännöllisesti.
– Viimeksi tapasimme pari viikkoa sitten SJK:n pelissä.
Veteraanien ydinporukka on iältään kahdeksankymppistä.
– Minäkin olen ollut eläkkeellä jo parikymmentä vuotta, Tuokko kertoo. Työuransa hän aloitti Valtion rautateillä, mistä raiteet johdattivat hänet Helsinkiin ensiksi yhteen perheyritykseen ja sitten toiseen, mistä hän jäi eläkkeelle 2004.
Keijo Tuokko ja vaimonsa Riitta Luomala asuvat kesäkodissaan vakituisesti kolmesta neljään kuukautta vuodessa.
– Aloitamme pääsiäisen aikoihin ja lopettelemme lokakuussa.
Edit: Juttuun lisätty arkkitehdin nimi Sakari Lähteinen 21.7. klo 9.15.
Lähteenä myös Ala-Lauroselan talosta kertova Liisa Äärysen kirjoittama Ilmajoen Joulu -lehden artikkeli vuodelta 1973.