Tämänvuotinen Wasa Future Festival oli seudullemme hyvä piristysruiske tulevaisuutta varten, yhdessä lähialueiden kanssa sekä Ruotsin että Norjan puolella. Osallistuin tapahtumaan kahden päivän ajan ja koen tarvetta vahvistaa tapahtumassa vallinneita myönteisiä tunnelmia. Paljon on jo saatu aikaan – ja paljon enemmän on vielä ”tulossa”.
Merenkurkun yhteistyön käynnistäminen vuonna 1972 oli kaukonäköistä. Lukemattomat johtohenkilöt Vaasassa, Seinäjoella, Lapualla, Uumajassa ja Skellefteåssa ovat sitoutuneet toimintaan ja koonneet kuntansa sen taakse!
Suuri muuttoliike Ruotsiin ja maidemme välinen yhteenkuuluvuus, Vaasanlaivat ja Merenkurkun neuvosto loivat yhteistyön perustan. Sen jälkeen EU- ja Nato-jäsenyys ovat lisänneet kunnianhimoa ja mahdollisuuksia.
Merenkurkun yhteistyön haasteena on ollut, että toiminta saa helposti ruotsalaisen leiman. Vaasa, Pohjanmaa ja Uumaja ovat olleet keskiössä, ja ruotsin kieli on hallinnut. Tämä siitä huolimatta, että tavoitteena on ollut edistää kehitystä yli maa-, maakunta- ja kuntarajojen. Ja kahden kielen turvin.
Entisen Vaasan läänin sekä Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntien tulee hyötyä yhteistyöstä. Mutta yhdessä työskentelemisen vaikeuksia esiintyy muissakin yhteyksissä ja organisaatioissa.
Jos kunnissa ja alueilla halutaan saada aikaan jotain suurta, tarvitaan laaja-alaista sitoutumista. Näin on Pohjanmaalla saatu aikaan kuntaliitoksia. Nykymaailmassa on luotava elinvoimaisia kuntia ja alueita, jotta voidaan edistää hyvinvointia ja olla siinä mukana. On meidän etumme mukaista, että maakunnat tekevät yhteistyötä pärjätäkseen kotimaisessa kilpailussa ja pystyäkseen hyödyntämään EU:n ja Naton resursseja.
Vierailin erityisellä mielenkiinnolla tulevaisuuskonferenssissa, jossa esiteltiin yhteistyötavoitteita. En pettynyt. Päinvastoin. Reino Virrankoski, Antti Kurvinen ja Mikko Savola, kaikki Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin, ilmaisivat selkeästi tukensa Merenkurkun yhteistyölle, joka kokoaa yhteen myös sisämaan intressejä Jyväskylän suuntaan sekä lisää maa- ja maakuntarajat ylittävän yhteyden hyötyjä. Tähän hyötyyn meidän tulee rannikkoseudulla osallistua.
Virrankoski, Kurvinen ja Savola luonnollisesti tiedostavat pohjoismaisen suuntautumisen ja Naton tulevat verkostot. Siksi he tukevat myös Merenkurkun kiinteää yhteyttä.
Ei ole yllättävää, että he nostivat esiin Kauhavan lentokentän yhteishankkeena. Puolustusvoimien laitokset katosivat seudultamme puolustuspoliittisten uudistusten jälkeen. Yritin aikanaan pelastaa Vaasan varuskunnan ja Kauhavan toiminnan. Huonoin tuloksin. Älkää antako Kauhavan laitosten rappeutua käyttämättöminä. Tämän seudun puolustustahto ansaitsee parempaa.
En uskonut, että Merenkurkun hanke saisi konferenssissa niin yksiselitteisen tuen. Se oli vahva panos tulevaisuuteen tällä seudulla, Ruotsin puolella ja aina Norjan Mo i Ranaan asti. Ministeri Joakim Strandin sitoutuminen kotimaassa ja ulkomailla on suurelta osin vaikuttanut tähän.
Professori Maria Persson toi esiin, että Juutinrauman silta lisäsi Ruotsin ja Tanskan välistä kauppaa 30 prosentilla aina siihen asti, kunnes pandemia iski. Malmö ja Kööpenhamina sekä niiden alueet ovat luonnollisesti hyötyneet sillasta.
Suhtautuminen Merenkurkun siltaan on ollut kotimaisessa keskustelussa kaksijakoista. Se ei ole yllättävää näin suuren hankkeen, kustannusten ja ympäristövaikutusten kohdalla. En ole itse ollut erityisen äänekkäästi mukana, mutta minulla on ollut selkeä kanta.
Jo vuonna 2006, kun Vaasa juhli 400-vuotista historiaansa ja kunniavieraina olivat kuningas Kaarle Kustaa ja kuningatar Silvia sekä presidentti Tarja Halonen ja Pertti Arajärvi, totesin kaupungintalon juhlapuheessani Merenkurkun yhteistyöstä, että ”kiinteä yhteys on tulevaisuuden visio”.
Kommentoin Skellefteån vuoden 2010 Merenkurkku-konferenssissa laajaa selvitystä näin: ”Meidän täytyy ajatella suuresti ja etsiä tulevaisuuden visioita. Niihin kuuluu kiinteä yhteys.”
Olof Palme sanoi, että politiikka on tahdon asia. Tähän asenteeseen on yhdistettävä käsitys siitä, että ”politiikka on myös osaamisen asia”. Tuloksia on saatava aikaan.
Selvittäjät toteavat, että yhteiskunnallinen hyöty ei ole riittävän suuri edes niillä edellytyksillä, jotka on kuvattu ja joiden oletetaan toteutuvan vuoteen 2035 mennessä. Toisin sanoen kiinteä yhteys on kunnianhimoinen tavoite, kova päämäärä. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän pitää jatkaa tämän vision työstämistä. Jo pelkästään tämä asenne vauhdittaa kehitystä ja lisää dynamiikkaa.
Se tuntuu nykytilanteessa hyvältä. Rakennetaan ja jatketaan eteenpäin luottavaisin mielin. Merenkurkun yhteistyö, Suomi-Ruotsi, Pohjoismaat ja EU ovat tiemme eteenpäin.
Håkan Nordman
kaupunkineuvos
Vaasa