Merenkurkun kiinteä yhteys on ollut asialistalla satojen vuosien ajan, ja nyt on kulunut yli 50 vuotta siitä, kun Merenkurkun kiinteästä yhteydestä esiteltiin ensimmäinen virallinen selvitys. Asia on kuitenkin tänä päivänä ajankohtaisempi kuin koskaan. Nyt on vihdoin tullut aika toimia, eivätkä edellytykset ole koskaan olleet paremmat. Meidän tulee tunnistaa ne valtavat edut, joita tällainen yhteys tuo alueemme ja koko Pohjois-Euroopan tulevaisuuden kehitykselle.
Suomen ja Ruotsin välinen kiinteä yhteys loisi yrityksille uusia mahdollisuuksia laajentua ja tehdä yhteistyötä, minkä lisäksi se lähentäisi maitamme pohjoisessa. Ruotsi on tärkein kauppakumppanimme ja vahva talous. Yritykset voisivat hyödyntää suurempaa markkinaa ja parantaa kilpailukykyään helpottamalla tavaroiden ja palvelujen kuljetusta. Alueen teollistuminen kiihtyisi entisestään, mikä johtaisi uusiin työpaikkoihin ja parempaan innovointikykyyn. Parempi infrastruktuuri on keskeisessä asemassa alueellisen kehityksen edistämiseksi, ja kiinteä yhteys vahvistaisi koko alueen taloudellista asemaa.
On myös tärkeää korostaa etuja, jotka syntyisivät alueemme ja maamme yhdistämisestä Norjan jäättömiin satamiin. Suomi on nykypäivänä äärimmäisen riippuvainen merikuljetuksista, mikä luo haavoittuvuuksia ja heikentää mahdollisuuksiamme kilpailla maailmanmarkkinoilla. Kiinteä yhteys auttaisi parantamaan alueemme teollisuuden redundanssia ja toimitusvarmuutta, etenkin jos merikuljetuksissa syntyisi ongelmia, mutta myös ottaen huomioon, että alusten kestävien polttoaineiden arvioidaan muodostuvan huomattavasti kalliimmiksi kuin nykyiset fossiiliset polttoaineet vuoteen 2030 mennessä. Jos monipuolistamme kuljetusreittejämme, voimme minimoida riskejä ja varmistaa, että teollisuutemme voi jatkaa tehokasta toimintaansa sekä rauhan aikana että mahdollisessa kriisitilanteessa.
Geopolitiikkaan liittyvien jännitteiden aikana sotilaallinen liikkuvuus on ratkaiseva tekijä kansallisen ja alueellisen turvallisuuden varmistamisessa. Kiinteä yhteys mahdollistaisi nopeamman ja tehokkaamman resurssien ja henkilöstön siirtämisen, mikä vahvistaisi puolustusmekanismejamme. Tämä on erityisen ajankohtaista Suomen ja Ruotsin liityttyä Natoon, jossa yhteistyö ja yhteinen valmius ovat keskeisiä teemoja. Mahdollisia konfliktitilanteita edeltävät aina suuret kaluston ja joukkojen siirrot, ja tällöin kiinteä yhteys on kapasiteetiltaan ylivoimainen muihin kuljetusreitteihin verrattuna. Tällaisessa tilanteessa sekä Ruotsi että Norja hyötyisivät yhtä paljon kuin Suomi vahvemmista itä-länsisuuntaisista yhteyksistä. Pohjois-Euroopan pitkälle kehittynyt ja toimiva itä-länsisuuntainen infrastruktuuri voisi todennäköisesti vaikuttaa myös ennaltaehkäisevästi, sillä alue, jolla on toimivat kuljetusyhteydet, voi ylläpitää vahvaa ja kriisiaikanakin toimivaa teollisuutta, mikä on edellytys vahvalle puolustukselle.
Monet ovat ilmaisseet huolensa kiinteän yhteyden rakennuskustannuksista. Sen sijaan, että keskittyisimme vain hintaan, meidän tulee ajatella asiaa innovatiivisten rahoitusratkaisujen kautta. Kuten ministeri Joakim Strand totesi eräässä haastattelussa: ”Mielenkiintoista on itse rahoitusratkaisu, ei hinta. Jos rahoitusratkaisu saadaan aikaan, hinta on oikea. Jos sitä ei voida toteuttaa, hinta on väärä.”
On myös syytä miettiä, mitä kiinteän yhteyden rakentamatta jättäminen maksaisi esimerkiksi menetettyjen investointien muodossa. Infrastruktuuri ei ole koskaan halpaa, mutta tämä hanke voidaan tehdä toteuttamiskelpoiseksi vähentämällä julkisen sektorin osuutta sekä yhdistämällä se yksityiseen rahoitukseen ja käyttäjämaksuihin. Tällä hetkellä käydään aktiivista työtä sellaisten ratkaisujen kehittämiseksi, joissa tutkitaan sekä maksuja, yksityistä osallistumista että erilaisia rahoituslähteitä.
Kiinteän yhteyden alueellisia ja kansallisia vaikutuksia voi olla vaikea arvioida, mutta historia on osoittanut, että ne ovat usein myönteisempiä kuin alun perin on voitu arvioida. Muualla, missä kiinteitä yhteyksiä on rakennettu, on nähty odottamatonta kasvua ja kehitystä, jotka vahvistavat sekä taloutta että yhteiskuntaa. Esimerkiksi Juutinrauman silta on vain 12 vuodessa tuottanut yhteiskuntataloudellista hyötyä 8 miljardia euroa verrattuna sen rakennuskustannuksiin, jotka olivat 4 miljardia euroa.
Lisäksi energiaverkkojemme yhdistäminen tarjoaisi suuria mahdollisuuksia luoda synergiaa. Kiinteä yhteys voisi mahdollistaa tehokkaamman energiansiirron maiden välillä, mikä on ratkaisevaa ilmastotavoitteidemme saavuttamiseksi. Voimme yhdessä investoida uusiutuvaan energiaan ja luoda kestävän tulevaisuuden tuleville sukupolville samalla, kun rakennamme energiaverkosta kestävämmän.
Joskus kuulee merkillisiä argumentteja siitä, ettei keskeistä infrastruktuuria pitäisi rakentaa liikenteen tai väestön vähäisyyden vuoksi. Jos seuraisimme tätä logiikkaa, monia nykypäivän tärkeitä infrastruktuurihankkeita ei olisi koskaan toteutettu, varsinkaan Suomen pohjois- ja itäosissa. Infrastruktuurin ei tulisi heijastaa vain nykyisiä tarpeita, vaan myös luoda edellytyksiä tulevalle kasvulle ja kehitykselle. On myös tärkeää muistaa, että Merenkurkun kiinteää yhteyttä ei ensisijaisesti rakennettaisi henkilöliikenteelle – se rakennettaisiin pääasiassa liiketoimintaa, tavaraliikennettä ja myönteisiä alueellisia vaikutuksia varten, jolloin alueen väestöpohjan merkitys on vähäisempi. Konkreettinen esimerkki tästä on Vasabladetin hiljattain haastattelema Nurminen Logistics, joka kertoi jo nyt kuljettavansa tavaroita Vaasa-Uumaja-Göteborg-reittiä pitkin. Lisäksi tulee muistaa, että kiinteä yhteys toimisi tärkeänä ja vaihtoehtoisena kuljetusyhteytenä koko Itä-Suomelle, sillä itäraja on suljettu. Virrat ja vaikutusalue eivät siis rajoitu vain Vaasa-Uumaja-reitille.
Ympäristökysymys on myös keskeinen osa tätä hanketta ja sitä tulisi käsitellä asianmukaisesti. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että kiinteä yhteys voidaan rakentaa lukuisista alueella sijaitsevista suojelualueista ja suojeluohjelmista huolimatta. Ehtona kuitenkin on, että ne otetaan suunnittelussa huomioon riittävän ajoissa. Myös maailmanperintöstatuksesta on keskusteltu, ja henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei kiinteällä yhteydellä pitäisi olla kielteistä vaikutusta geologiseen maailmanperintöalueeseemme, mutta tämä on tietenkin varmistettava. Ajattelen pikemminkin päinvastoin: kiinteä yhteys tekisi maailmanperinnön saavutettavammaksi suuremmalle yleisölle ja samalla voisi vetonaulan tavoin houkutella alueelle lisää matkailijoita. Tässäkin voidaan vetää rinnastuksia Juutinrauman siltaan, joka sekin kulkee luonnonsuojelualueen yli ja on osoittanut, että pelätyt kielteiset vaikutukset ovat jääneet täysin toteutumatta. Sitä vastoin on nähty joitakin myönteisiä vaikutuksia ympäristön osalta.
On mielenkiintoista, että kiinteästä yhteydestä käytävä keskustelu on usein ollut mielipiteiden sävyttämää – ilman syvempää näkemystä sen merkityksestä laajemmassa näkökulmassa. Kiinteä yhteys mainitaan nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa, ja Suomen puolustusvaliokunta katsoo, että kyseessä on maallemme keskeinen asia, jota tulee ajaa EU-politiikan puitteissa vuoteen 2030 saakka. Tämä osoittaa, että maassamme on tunnistettu yhteiskunnallista kehitystä sekä taloudellista ja sotilaallista yhteistyötä tukevan infrastruktuurin rakentamisen tärkeys.
Historian valossa ne, jotka ovat uskaltaneet visioida tulevaisuutta, ovat usein joutuneet pilkan ja epäilyn kohteeksi. Mutta historia osoittaa, että juuri nämä visionäärit vievät yhteiskuntia eteenpäin. Esimerkkinä voidaan mainita Aurora Botnia -laivan menestys; laiva kohtasi alussa suurta vastustusta ja epäluuloa, mutta se on tänä päivänä koko alueelle elintärkeä yhteys. Investointi infrastruktuuriin on investointi tulevaisuuteen, ja henkilökohtaisesti olen iloinen siitä, että asun alueella, jossa poliitikot uskaltavat uskoa tulevaisuuteen.
Merenkurkun kiinteä yhteys on enemmän kuin vain kuljetusratkaisu; se on investointi tulevaisuuteemme ja talouksiimme Pohjois-Euroopassa. Kun ajattelemme teollisen kasvun, alueellisen kehityksen, huoltovarmuuden, sotilaallisen liikkuvuuden ja energiansiirron osalta saavutettavaa synergiaa, on selvää, että nyt on tullut aika toimia – läpimenoajat ovat pitkiä ja joskus täytyy aloittaa. Emme saa epäröidä tai väistyä haasteiden edessä. Sen sijaan meidän tulee tarttua mahdollisuuksiin ja käynnistää tämä tärkeä hanke vahvemman ja yhteenliitetymmän tulevaisuuden puolesta. Tuleville sukupolville.
Eteenpäin – yhdessä.
Mathias Lindström
johtaja
Merenkurkun neuvosto EAYY