Ihminen on hyödyntänyt eläimiä historiansa aikana monin eri tavoin. Muinoin se on ollut järkevääkin ja se on vastannut tarkoitustaan. Eläimistä on otettu nahkaa ja turkista jo aikojen alussa. Muita lämpimiä ja korvaavia tuotteita ei ollut liiemmin tarjolla. Eläimet liikkuivat luonnossa vapaina ja niitä saalistettiin. Eläin myös syötiin eli tietynlainen luonnonmukaisuus toteutui.
Sittemmin ihminen alkoi tehotuottaa sekä eläimiä ruoan suhteen että myös turkin ja nahan osalta. Tämä on ollut jokseenkin kyseenalaistettavaa aina, mutta erityisesti nykyään. Malli ei ole hyvä enää millekään osapuolelle. Eläin menettää paitsi henkensä lopulta, mutta myös arvokkaan elämän viettämisen. Eläimellä ei ole lajityypillistä vapautta eikä mahdollisuutta toteuttaa lajille ominaisia tarpeita missään vaiheessa elämäänsä.
Lisäksi tästä saatava hyöty on marginaalinen. Tuotot ovat huonoja, ala ei enää myy ei kotimaisesti eikä globaalisti. Alalla työskentelevät henkilöt eivät saa työstään kunnolla palkkaa ja ovat ennemminkin olosuhteiden puristuksessa. Suomen valtio on jo pitkään tekohengittänyt alaa erilaisin avustuksin ja tuin. Pankit ovat huomanneet tämän kaiken eivätkä enää rahoita alaa. Alalla työskenteleviä ja olosuhteissa mahdollisesti velkaantuneita yrittäjiä täytyisi ennemmin auttaa ulos tilanteesta. Tilat ovat usein perittyjä eikä todellista valinnanvaraa ole usein ollut.
Toimintaa siis tuetaan pitkälti yhteisin verovaroin. Tämä vastaava tuki tulisi kohdistaa alalle oikealla tavalla tukemaan hallittua alasajoa ja siirtymistä muille aloille. Turkistarhauksen ympäristövaikutukset ja haitallisuus esimerkiksi vesistöille ja maaperälle on tutkittu tosiasia. Kaikkia tästä aiheutuvia kuluja ja haittoja emme varmasti vielä edes tunnista tai tiedä.
Harvoin, jos koskaan, mikään yksittäinen ala on ollut näin kiistattomasti huono kaikille osapuolille. Lisäksi ala on kuvatulla tavalla huono myös sen ei-varsinaisille osapuolille. Siis kokonaisuutena hyvin haitallinen ja sanalla sanoen huono sekä tarpeeton ala, joka tuottaa monenlaista kärsimystä ja tuhoa.
Moni muu maa on jo kieltänyt turkistarhauksen kokonaan. Suomi on tiedostava ja fiksu maa monella tavalla ja monessa asiassa. Nyt on meidän aikamme hoitaa järkevästi myös alan hallittu alasajo ja auttaa tarhaaja-yrittäjät pois väistämättä lähestyvästä lopusta. Nyt se on mahdollista tehdä vielä hallitusti ja hyvässä yhteistyössä.
Mikäli tilanteen annetaan jatkua nykyisen kaltaisena, seuraa siitä monelle tarhaajallekin suuria ongelmia koko elämäntyön mahdollisesti tuhoutuessa hallitsemattomasti. Puhumattakaan eläinten turhasta kärsimyksestä, joka on sietämätöntä sekin. Uudet pandemiat vaanivat ihmiskuntaa jatkuvasti ja turkistarhat ovat avainasemassa estettäessä niiden syntyminen ja leviäminen.
Ihmiskunta on selviytynyt tähänkin asti uudistumisen ja oppimisen ansiosta. Nämä ominaisuudet ovat nostaneet ihmiskunnan nykyiseen asemaan planeetallamme. Tämä kuitenkin sisältää paljon vastuuta vallan lisäksi. On vastuunkantamista huomata, milloin on syytä vaihtaa toimintatapaa ja kehittää uusia tapoja. Näin toimimalla ihmiskunta selviää jatkossakin.
Juhani Broo
Vaasa