PUNNITTUA PÖRINÄÄ: Ennen kuin siirrymme lopullisesti sähköautoihin, totuttaudun käyttämään julkisia liikennevälineitä. Se meni hyvin alkuhankaluuksista selvittyäni.
Enää ei tule nolostuttavia tilanteita, kuten aluksi, kun etsin katseellani linja-auton rahastajaa, eikä kuljettajalla sitten ollut antaa satasesta takaisin. Nyt homma pelaa.
Kuka nykyään maksaa matkansa kolikoilla, kun on elektroninen matkakortti? Kelakortilla on turha yrittää maksaa, jos matkakorttia ei löydy.
Joissain lehdissä on ollut keskustelua siitä, kuuluisiko linja-autonkuljettajaa tervehtiä. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää ja hyviin tapoihin kuuluvaa.
Nousin iltapäivällä neljän maissa bussiin torin varrelta matkakortti tietysti valmiina kädessä leimaamista varten. Koska hyvät tavat ovat minulle kaikki kaikessa, tervehdin tietysti kuljettajaa kohteliaasti kädestä pitäen, esittelin itseni ja kerroin matkasuunnitelmani.
Olen luonteeltani empaattinen ihminen ja tiedustelin myös kuljettajan vointia, perhesuhteita ja oliko alaikäisiä lapsia tai alkoholiongelmaa. Suorastaan julmalla tavalla sain taas herätä tähän suomalaiseen todellisuuteen. Takanani pysäkillä oli noin parikymmentä henkeä, niin eikö sieltä joku alkanut huudella, että pitäisi päästä sisään. Esitin kuljettajalle pahoitteluni tuon moukkamaisen huutelijan puolesta.
Auton täyttyessä tarkkailin muita matkustajia, jotka loivat vain ohimeneviä, välinpitämättömiä nyökkäyksiä kuljettajaan.
Koska bussi näytti tulevan aivan täyteen, tein tilaa ja menin ikkunanvieruspaikalle toivoen, että viereen istuisi joku sivistynyt ihminen, jonka kanssa voisi käydä älyllistä sananvaihtoa.
Näytin hellemekkoon pukeutuneelle simpsakalle naisihmiselle vapaata paikkaa, mutta hän jäi mieluummin seisomaan. Tuskin hänen kanssaan olisikaan päätynyt minkäänlaiseen syvällisempään keskusteluun.
Sitten viereen änkesi runsaankokoinen, vahvan karvoituksen omaava mieshenkilö. Hän istui ensin ja kysyi sitten, onko vieressäni vapaa paikka. Matka jatkui kiusaantuneissa tunnelmissa, kun päälläni oli lyhythihainen t-paita ja äijän karvainen käsi hinkkasi paljasta käsivarttani.
Päätepysäkilleni saavuttaessa kipaisin kuskin luo kiittämään matkasta. Ennen kuin porukka alkoi rynnistää pysäkiltä sisään, muistutin vielä ehdottomasta raittiudesta ajon aikana.
Kuljettaja sanoi, että poistuminen on takaovesta. Olin hieman hämmentynyt kuljettajan melko tökeröstä käytöksestä ja päätin valittaa Vaasan Paikallisliikenteelle.
Jonkin aikaa kokeilin taksikyytiäkin, mutta hinnan takia kokeilu jäi aika lyhyeksi, ja kimppataksia on vaikea saada lähes päivittäiseen matkustamiseen. Viimeinen niitti oli, kun tiedustelin taksitolpan liepeillä kuhertelevalta nuorelta parilta, kävisikö heille kolmen kimppa. Kyllä sain kuulla käsittämättömän törkeää puhetta pariskunnalta.
Allu Tuppurainen
PS. Lopetan tältä erää. Kiitos teille mahdollisille lukijoille, jotka olette jaksaneet pörinöitäni seurata.