Ilkka-Pohjalaisen jakamasta Pohjalaisesta kirjallisuuspalkinnosta kisaa tänä vuonna kahdeksan romaania. Tässä juttusarjassa kysymme niiden kirjoittajilta muun muassa pohjalaisuudesta ja kirjailijan työstä. Vuorossa on Merja Mäki, joka on ehdolla teoksellaan Ennen lintuja (Gummerus). Voittaja julkistetaan 10. lokakuuta.
1. Romaanisi Ennen lintuja kertoo nuoren naisen evakkomatkasta ja juurtumisesta lakeuksille sota-aikana. Miksi halusit kirjoittaa juuri tästä aiheesta?
– Olen aina tiennyt, että haluan kirjoittaa sota-ajasta. Ajattelin kuitenkin, että minun täytyy kypsyä ihmisenä ennen kuin pystyn kirjoittamaan niin paljon käsitellystä aiheesta. Ratkaiseva sysäys tuli, kun minusta tuli äiti. Silloin ymmärsin todella sanonnan, että lapsi on vain lainaa.
– Äitinä olemisessa minua kosketti vähittäinen luopuminen kasvavasta lapsesta. Tulin samalla ajatelleeksi, millaista luopuminen oli sota-ajan äideille. Hehän joutuivat saattelemaan lapsensa sotaan johtavan tien päähän tietäen mikä sen päässä ehkä odottaa. Romaani lähti tästä sota-ajan äitien luopumisen kokemuksesta.
– Haluaisin kirjallani olla mukana sodan ylisukupolvisen trauman purkamisessa ja mukana muistuttamassa siitä, kuinka mustaa sota on, ettei se koskaan haalenisi mielissämme harmaaksi.
2. Kirjasi aiheesta tuli yllättäen ajankohtainen Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Romaanisi käännösoikeudet myytiin ensimmäisenä Ukrainaan. Mitä ajattelet tästä kaikesta?
– Romaanini ilmestymisestä oli kulunut kuukausi, kun eräänä aamuna heräsin ennen kello viittä ilman erityistä syytä. Keitin kahvia ja avasin digi-Hesarin. Siellä oli uutinen, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Tunne oli hämmentävä. Olin kahlannut viisi vuotta sodan kuvaston syövereissä. Nyt vastaavat kuvat olivat taas mediavirrassa.
– Uskon, että meillä Suomessa on yhä jotain käsittelemättä omasta sotahistoriastamme. Kirjailijavierailuillani olen huomannut Ukrainan sodan aktivoineen omaa kansallista sotatraumaamme. Usein yleisössä esimerkiksi joku itkee. Ajattelen, että se on puhdistavaa, hyvää itkua.
– Toivon, että ukrainalaisille olisi teoksestani lohtua, kun on heidän aika käsitellä omaa sotatraumaansa.
3. Miten menestysromaani on muuttanut elämääsi?
– Konkreettisesti siten, että jouduin valitsemaan jatkanko työtäni lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana vai jatkanko kirjailijana. Päätin jatkaa kirjailijana. Kun Ennen lintuja oli julkaistu, Gummerus tarjosi kahden romaanin kustannussopimusta. Se oli hetki, jolloin tein valintani. Seuraava kirjani julkaistaan ensi keväänä.
– Jatkan seuraavissa romaaneissani sota-aihetta. Siitä on niin monta arvokasta tarinaa kerrottavana, ettei niiden käsittelyyn yhden kirjailijan elämä edes riitä. Vaikka sota on teosteni miljöö, tutkin ennen kaikkea ihmisyyttä.
4. Jatka lausetta: Kirjoitan, koska...
– Minulla on hyvä olla romaanikäsikirjoituksen äärellä. Koen, että kirjailijan työ on merkityksellistä. Minulla on palo kertoa tarinoita. Olen kertonut niitä jo ennen kuin osasin edes kirjoittaa, sanelin niitä tuttujen aikuisten kirjattavaksi. Nuorena hain taiteenlajiani. Valokuvasin, piirsin, maalasin, kirjoitin ja tanssin. Kirjoittaminen osoittautui lajiksi, jolla saan ilmaistua itseäni ytimekkäimmin.
5. Mistä inspiroidut?
– Romaanien kirjoittamisen taustatutkimuksesta. Minulle on tärkeää, että tarinan historialliset faktat ovat kohdallaan. Kun aloitan luomisprosessin, saan innostuksen ja tekemisen palon siitä, että tutkin aihetta. Ennen lintuja -romaania varten tein viisi vuotta taustatyötä. Erityisen tärkeä lähde oli puolustusvoimien kuva-arkisto, SA-arkisto. En edes tiedä kuinka monia kymmeniä tunteja olen kahlannut läpi sotakuvia.
– Taustatutkimus on tunteita herättävää työtä. Kirjastoon on varmasti tullut palautettua monta kyynelillä kasteltua kirjaa.
6. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa?
– Jonkin ikivanhan eepoksen, kirjojen kirjan, joka on elänyt halki aikojen. Gilgameshin, esimerkiksi. Minua kiehtovat eeppiset ja laajat tarinakokonaisuudet. Pyrin lukemaan mahdollisimman laajasti eri lajeja runoista ja nuortenkirjoista lähtien. On mielenkiintoista tutkia sitä, millä tavoin tarinoita voi kertoa.
7. Mitä teet, kun kirjoitusjumi iskee?
– Lähden liikkumaan, kannan vaikka polttopuita tai lähden juoksemaan. Alitajunta lähtee liikkeelle ja käsikirjoituksen solmut purkautuvat, kun tekee jotain fyysistä, jolla on tasainen rytmi.
8. Mikä on lempimurresanasi?
– Sintso. Sana tulee kaakkoismurteista ja merkitsee eteistä ja kylmää eteistä. Se on pehmeä, laulava sana. Siitä huomaa itäisten ja läntisten murteiden eron.
9. Mikä eläin olisit?
– Olisin kurki.
10. Jatka lausetta: Pohjalaisuus on minulle…
– Kotikulttuuria, johon olen syntynyt ja jossa olen varttunut. Tällä hetkellä minulle tärkeä paikka on nykyisen Tammikampuksen alue Seinäjoella eli entinen 29. sotasairaala, johon Ennen lintuja -romaanin tapahtumat sijoittuvat. Olen jo pitkään toisinaan työskennellyt siellä, käynyt kirjoittamassa ja myös opettamassa kirjoittamista sekä käynyt vetämässä opaskierroksia.
