Suomessa on suhtauduttu liian lepsusti lasten mobiililaitteiden käyttöön.
Väestöliiton tutkijan Kristiina Tammisalon mukaan tämä näkyy kahdessa asiassa: lapsille hankitaan älylaite jo hyvin aikaisessa iässä, eikä niiden käyttöä ole vielä juurikaan rajoitettu kouluissa.
– Nuorten mobiililaitteiden käyttöaste on tällä hetkellä niin korkea, että se vaarantaa jo muita päivittäisiä toimintoja, jotka olisivat hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Muun muassa lepoa, liikuntaa, kasvokkaista vuorovaikutusta perheen ja ystävien kanssa sekä opiskelua, Tammisalo sanoo.
Kouluissa mobiililaitteet häiritsevät lasten oppimista, kun puhelin vie keskittymistä pois opetuksesta, Opetushallituksen opetusneuvos Laura Francke toteaa.
Nuorten kännyköiden liikakäyttö näkyy kouluissa esimerkiksi keskittymiskyvyn laskemisena, huonosti nukuttuina öinä sekä lukutaidon heikkenemisenä.
– Se on monisäikeinen, mihin kaikkeen se vaikuttaa, Francke huomauttaa.
Myös puhelimelta kulutettavalla sisällöllä on väliä. Tammisalon mukaan esimerkiksi ystävien kanssa viestittelyllä on todettu olevan positiivisia vaikutuksia nuoriin. Erilaiset lyhytvideosovellukset ovat kuitenkin kasvattaneet suosiotaan räjähdysmäisesti ja vieneet tilaa aktiiviselta toiminnalta.
– Passiivinen käyttö, eli muiden luoman sisällön kuluttaminen ja katsominen vie suurimman osan ruutuajasta. Tällä nähdään olevan kielteisiä vaikutuksia, Tammisalo toteaa.
– Meidän ei täydy pysähtyä tässä työssä pelkkiin ruutuaikarajoihin, vaan myös siihen, mitä siellä tehdään, Francke puolestaan sanoo.
Vähäiselläkin ruutuajalla nuori voi altistua haitalliselle sisällölle, mikä voi taas vaikuttaa esimerkiksi nuorten mielenterveyteen.
Ruudulla voi vilkkua vaikkapa väkivaltaista sisältöä ja kiusaamista. Pahimmassa tapauksessa nuoria lähestytään sosiaalisen median kautta rikollisin aikein.
– Ihan pienestäkin ruutuajasta voidaan saada paljon harmia aikaan, jos kyse on tällaisesta, Tammisalo huomauttaa.
Vanhemmilla tärkeä, mutta hankala rooli
Ideaalitilanne olisi, jos vanhemmat pystyisivät puuttumaan lastensa ruutuaikaan ja ruudulta seurattaviin sisältöihin, mutta asiantuntijat tiedostavat vanhempien haasteet. Digimaailma kehittyy vauhdilla, jossa on hankala pysyä perässä. Kasvaessaan lapset myös itsenäistyvät, ja sisältöjen valvominen hankaloituu.
– Sanoisin, että vanhemman tehtävä on lykätä älylaitteille menemistä, missä lapsi saa itsenäisesti mennä netin maailmaan ja missä netti saa itsenäisesti muokata lasta, Tammisalo sanoo.
Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) mediakasvatuksen asiantuntijan Rauna Rahjan mukaan vanhemmat voivat omalla toiminnallaan näyttää esimerkkiä älylaitteiden ja sovellusten käytöstä. Hyvä olisi myös miettiä, missä vaiheessa mikäkin sisältö sopii omalle lapselle.
– Kun lapsi kasvaa, ei kannata jäädä sivustakatsojan rooliin, vaan olla aktiivisesti kiinnostunut ja jutella nuoren kanssa siitä, mitä laitteilla tapahtuu, kenen kanssa nuori esimerkiksi keskustelee. Olla utelias ja valmis tukemaan tasapainoista käyttöä, Rahja sanoo.
Nuoret tiedostavat ongelmat itsekin
Rahjan mukaan MLL:n 13–18-vuotiaille teettämässä kyselyssä kävi ilmi, että nuoret tiedostavat myös itse mobiililaitteiden haittavaikutukset arjessaan.
– He ymmärtävät, että se haastaa heidän keskittymiskykyään ja riittävää unensaantiaan. Nuoret kertoivat myös huomaavansa toisinaan, että laitteen käyttö on vähentänyt myös fyysistä aktiivisuutta ja kuormittanut mieltä, Rahja kertoo.
Älylaitteet ovat tuoneet myös uuden ulottuvuuden kiusaamistilanteisiin. Rahjan mukaan noin kolmannes nuorista kertoi tulleensa kiusatuksi netissä, mutta huomattavasti suurempi määrä kertoo todistaneensa kiusaamista virtuaalimaailmassa.
– Netissä kiusatuksi tullut ei tavallaan ole missään ympäristössä turvassa. Se leviää koulun käytäviltä yhä uudemmille yleisöille, Rahja summaa.