”Olet maamme armahin Suomenmaa, ihanuuksien ihmemaa!”
Lisäisinkö edellä olevaan lauseeseen Irwinin ja Vexi Salmen lisäämän sanan... Niin; korpikirjailijan luoma käsite Ryysyranta ei isosti hivele suomipojan eikä suomityttären heiveröistä itsetuntoa.
Kun suomirallilaulujen ehkä kuuluisin tähti Irwin Goodman 1967 Vexi Salmen sanoittaman piisin Ryysyranta lauloi, elettiin teollistumisen ja monikulttuuristumisen aamunkoittoa.
Suurtyöttömyyden tyhjentäessä väkirikkaita Kainuun ja muun Suomen korpimaita, elintasomittareita ei taidettu maailmanlaajasti vielä tilastoida kuten nyt 2020-luvulla.
Onko rakas Suomi-isänmaamme ja sen kansa todella maailman onnellisin? Realisti sanoo empien ”Jaa-a, miten sen nyt ottaa...” No eihän tuo Earth Institute at Columbia Universityn raportti kai ihan tuulesta lie temmannut 150 eri maan tilastoa, jossa raportoi terveys-, sosiaali- ym. mittarein ihmisten onnellisuutta maassaan.
Hiveleehän se itsetuntoa, kun taas jo neljännen kerran peräkkäin päihitimme länsinaapurimme Ruotsin tuossa mittauksessa! Onhan jääräpää kansamme raivannut tiensä pelotta itä- niin kuin länsi-naapurien maaorjuudesta itsenäiseksi rankalla puurtamisella, joka on osoitus yhteneväisestä tahdosta ja voimasta selviytyä kauniilla metsien ja järvien pohjolassa. On siihen tarvittu vuosisatojen ajan paljon verta, hikeä ja kyyneleitä. Rauhantahtoakin ja itsepäisyyttä.
Jo 104-vuotisen itsenäisyysajan raskaat sotavuodet muistetaan toivottavasti juhlittaessa siniristiämme. Jumalan johdatusta ja apua on rukoiltu ja saatu.
Ministerimme Eino Uusitalo vakuutti vuosia sitten 6.12. tasavaltamme juhlassa Lehtimäellä, ettei missään niin paljon ole rukoiltu kuin sotarintamalla. Ministeri sotarintamalla itse olleena tiesi, mistä puhui meille nuoremmille sydämeen asti.
1939 talvisodan alkaessa presidentti Kyösti Kallio oli esimerkki rukouksesta, mihin hän radiopuheessa koko kansaamme viisaasti kehotti. Hänen matkansa koti-Nivalaan päättyi Helsingin asemalle marsalkkamme käsivarsilla 19.12.1940. Suomi elää yhä.
Jouko Pesonen
Lehtimäki