Kolminkertainen arvokisamitalisti Matti Mattsson ruhjoo parhaillaan harjoituskauden raastavimpia viikkoja kohti Pariisin kesäolympialaisia. Mieleen murtautuu jopa pelkoa, kun hän näkee valmentaja Eetu Karvosen kirjoittaman päiväohjelman, mutta samalla hän tuntee elävänsä urheilun hienoimpia hetkiä.
– Jos meinaan pärjätä, sen aika on nyt eikä joskus. Sanoin itselleni vuosi sitten, että se on "tässä ja nyt", Mattsson kertoo.
Mattsson haki helmikuussa Dohan MM-kilpailuista olympiarajan ja kuudennen sijan. Muutaman lepopäivän jälkeen hän jatkoi harjoittelua olympiakesään.
– Ruuvi on ollut siitä asti aika tiukalla. Nyt pyritään kaivamaan kropasta viimeisetkin tehot irti. Toukokuun loppuun vedetään niin kovaa kuin pystyy, Mattsson jatkaa.
– Ja silti tämä on aikalailla olympiadin hienoin vaihe.
Hyvällä pössiksellä
Pelontunteita Mattsson tuntee joskus ennen harjoitusta. Ne menevät ohi, kun rankimmat harjoitukset saa vauhtiin.
– Joskus katson Eetun suunnittelemaa treeniä ja mielessä on pelko siitä, miten pystyn siitä suoriutumaan. Sitten sitä alkaa ajatella toisto kerrallaan, huomaa pian olevansa yli puolen välin, ja sitten voikin jo alkaa kiristää sitä sarjaa, Mattsson kuvaa ankarimpien vetoharjoitusten tunnelmia.
Harjoittelu tähtää nyt heinä-elokuun vaihteessa järjestettäviin Pariisin kisoihin, mutta onnistuneilla harjoituksilla on myös itseisarvo.
– Minua kiehtoo se, mitä ihmisen elimistöstä voi saada järkevällä treenillä irti, Mattsson selittää.
– Mikään ei ole sen hienompaa kuin mennä hallille, tehdä älyttömän kova treeni ja todeta "voi tauti, mä pystyin siihen". Tykkään siitä.
Osansa on myös valmentaja Karvosella.
– Nautin joka päivästä, jonka saan treenata Eetu kanssa, Mattssson korostaa.
– Meillä on luotto kumpaankin suuntaan. Hyvällä pössiksellä mennään.
Mörkö harjoitusvastustajana
Mattsson saavutti 200 metrin rintauinnissa MM-hopean vuonna 2013. Sen jälkeen hän tavoitteli olympiamenestystä "hampaat irvessä" onnistumatta. Karvosen kanssa homma jatkui "pilke silmäkulmassa". Tuli olympiapronssi vuonna 2021 ja EM-pronssi vuonna 2022.
Harjoittelua virkistää esimerkiksi kaksikon keskinäinen kilvoittelua. Karvosesta ei ole enää vastusta altaassa, mutta voimaharjoituksissa on.
– Minulle harjoitusviikon kohokohta on se, jos pystyn voittamaan Eetun punttisalilla, sillä hän on edelleen aika iso mörkö, Mattsson nauraa.
Kisaa tulee esimerkiksi leuanvedossa, vinopenkissä ja ylätaljassa.
– Kilpailemme, mutta turvallisesti ja järki päässä, Mattsson tarkentaa.
Ilmapiirin lisäksi kaksikko tavoittelee kilpailuetua jatkuvasta pohdiskelusta ja Mattssonin kokemuksesta. Karvonen turvaa yhä vahvemmin urheilijan tunteeseen, ja Mattsson ottaa kasvavasti vastuuta harjoittelun sisällöstä.
– Eetu on aina kysynyt mielipiteitäni, mutta nyt osaan tuoda ne itse paremmin esiin. Hänen työnsä helpottuu, jos pystyn itse sanomaan, mikä on hyvä juttu ja mikä ei, Mattsson kertoo.
Vuosi sitten kaksikko pyrki voimakkaasti siirtämään harjoitukset 50 metrin radalle, mikä lisää harjoituskuormaa. Se tuntui nakertavan nopeutta, joten nyt ratkaisut tehdään pitkälti uimarin tunteella.
– Nyt saatan itse sanoa, että siirrytään 25 metrin radalta pitkälle radalle, kun huomaan homman sujuvan. Porissa saatamme vaihdella treeniä 25 ja 50 metrin ratojen välillä treenin aikana, Mattsson jatkaa.
Ratkaisevat kuukaudet
Pitkällä radalla harjoittelun pulmana on yltää riittäviin harjoitusvauhteihin. Viime vuoden kokemuksista viisastunut kaksikko tavoittelee nyt Mattssonin vetoihin uran parhaita vauhteja, mutta kehitystä haetaan myös yksityiskohdista.
Karvosen laskelmien perusteella Mattsson on parantanut starttia, käännöksiä ja pintautumista edeltävää rintauinnin läpivetoa yhteensä useilla kymmenyksillä. Tulos olisi komea, jos ne yhdistyisivät Tokion olympialaisten ennätysuinnin 2.07,13 vireeseen.
– Matilla tulos olisi varsin miellyttävä, jos sen pystyy toteuttamaan, valmentaja Karvonen tiivistää.
Molemmille tärkeintä on se, että he tietävät Mattssonin edelleen pystyvän parantamaan ennätystään.
– Uskon edelleen, Mattsson vakuuttaa hymyillen.
Molemmat myös tietävät, miten ennätyskunto ja kehitys rakennetaan.
– Kehitys Matin tasolla tulee siitä, että harjoittelu onnistuu kolme kuukautta putkeen progressiivisesti, Karvonen sanoo.
Mattsson hakee turvaa myös kellosta.
– Kello määrittää toiminnan. Se antaa palautteen välittömästi eikä valehtele. Ajatus on, että tietyt jatkuvasti uitavat sarjat menisivät aina paremmin kuin edellisellä kerralla, Mattsson kaavailee.
– Ei tässä sen enempää tarvita taikatemppuja.