Yksi pesijöistä on Päivi Kriikkkula, joka on ensimmäistä kertaa Sundin rannassa pesemässä mattoja. Aiempina vuosina hän on käynyt Hietasaaressa, jossa sijaitsee Vaasan toinen matonpesupaikka.
– Varmaan pitää tulla vielä tänä kesänä uudestaan. Muutama matto jäi vielä pesemättä, Kriikkula toteaa.
Kuuluu kesään
Kriikkulan mielestä matonpesupaikoilla on mukavaa, kun saa olla ulkoilmassa ja nähdä muita ihmisiä. Pesun lomassa voi rupatella niitä näitä kanssapesijöiden kanssa.
– Mattojen peseminen kuuluu kesään. Sitä ei oikein osaa selittää, Kriikkula pohtii.
Hänelle kesä ja matonpesu ovat erottamaton yhdistelmä.
Pesupaikalla on mankeli ja kuivaustelineet, joihin matot voi ripustaa kuivumaan. Kuivumisaikaan vaikuttaa maton materiaali ja sää.
– Muovimatoilla ei kauaa kestä kuivua, mutta karvalankamatoilla kestää varmaan tunnin verran. Pohja ei ole niin tiivis karvalankamatoissa, Kriikkula sanoo.
Matkan takaa
Kirsti Lehtinen on tullut Sundin rannan matonpesupaikalle Björköbystä asti. Hän kertoo käyneensä paikalla joka kesä yli kymmenen vuoden ajan.
– Tämähän ei ole kovin vanha tämä matonpesupaikka, hän lisää.
Tänä kesänä Lehtinen on käynyt paikalla vasta kaksi kertaa, sillä rakentaminen ja huoltotyöt ovat pitäneet hänet kiireisenä.
Lehtinen pitää Sundin rannan matonpesupaikkaa hyvänä ja viihtyisänä. Hän toivoo, että mattoja voisi pestä myös lähempänä kotia.
– Se on hyvä, että ympäristöä suojellaan, mutta tämmöinen paikka tarvittaisiin myös Raippaluodon saarelle. Sitten siellä voisi käydä muista kylistä ihmisiä.
Kriikkula ja Lehtinen ryhtyvät muistelemaan, minkälaista matonpesu oli ennen pesualtaita. Ennen vanhaan oli käytössä pesutynnyreitä, joiden sisällä seistiin pesemässä mattoa. Niissä kastui helposti läpimäräksi.
– Silloin sai aina metsästää sitä mattoa, kun se karkasi kädestä. Tai sitten saippuapalaa, Kriikkula muistaa lapsuudestaan.
Elisa Siikonen