Kirjoitin taannoin lehdessä pienen jutun siitä, että nyt on käynnissä kenraalien eikä filosofien aika. Asia vaatii täsmennystä.
Kaltaiselleni rivin jääkäritaistelijalle vuosikymmenet ovat tehneet tehtävänsä. Jossain äärimmäisyystilanteessa voisi ajatella olevansa aseellisesti hyödyksi.
Taistelijalle riittää tietoisuus siitä, että toimii oikean asian puolesta. On siitä tullut auktoriteettien vakuuttamaksi monin tavoin. Syntyy innostunut uhri, jos kohtalona on kaatuminen.
En näe oikeastaan kenraalin enkä jääkärin välillä oleellista eroa paitsi, että kenraalilla on käytössään koneisto ja vastuu siitä. Rivitaistelija on koneiston osa.
Kenraalilta edellytetään hurraaryhtiä kuten jääkäriltäkin.
Rivijääkäristä pyrkimys filosofiseen ajatteluun tekee omalaatuisen. Se on hieman eriskummallista.
Jos taas nuoresta majurista paljastuu ajattelija filosofisessa mielessä niin se voi olla haitta ja hidaste tulevia ylennyksiä miettien. Sana kiertää, juorutaan.
Käsittääkseni Marski arvosti suoraan sanomista. Ainakin puhutellut alemmissa sotilasarvoissa esiintyvät saivat tehdä niin.
Marski tiesi asemansa. Siinä asemassa täytyi olla sekä sotilas että filosofi.
Filosofia ei ole jotain neitimäistä lässytystä.
Marski ei koskaan päästänyt lähelleen Hitleriä, koska hän oli Suomen puolesta sotilas ja filosofi. Synttäreillään Marski kuunteli Hiltusen monologia, salli sen jatkumisen.
Eräs filosofian keskiöön kuuluva kysymys tässä yhteydessä kiteytyy käsitteeseen voiton kaava. Tulevat historiankirjoittajat osoittavat kenellä oli voiton kaava ja keneltä se puuttui.
Sodan olemukseen kuuluu voiton kaava. Voiton kaavaan taas yhdistyy sen pohtiminen mitä on sotatoimista seurauksena oleva rauha.
Jääkäri ja kenraali saavat taistella ylvään urhoollisuuden varassa. Heidän yläpuolellaan on se, joka on väistämättä sekä sotilas että filosofi.
Suomessa ei olisi tänään sitä itsenäisyyttä mitä on, ellei Marski olisi ollut sekä sotilas että filosofi. Hän ei koskaan lopettanut uhkien, mahdollisuuksien, vahvuuksien eikä heikkouksien miettimistä.
Hän mietti miltä tuleva rauha näyttää.
Jari Ranta
Vaasa