Helsinkiin matkalla ollut Marita Sihvonen kiittää onneaan, että hänen autonsa rikkoontui juuri Ilmajoen Koskenkorvalla.
Kun Janne Pulkkinen teki ehdotuksen, Sihvonen ei ollut uskoa korviaan.
– Menin ihan shokkiin, kun tämä ventovieras mies kysyi, että mitä jos hän kuskaisi minut Helsinkiin.
– En voinut odottaakaan tällaista laupeuden työtä tuntemattomalta ihmiseltä, Sihvonen sanoo.
Hän istuu aviomiehensä vierellä helsinkiläisessä sairaalassa, jonne oli ajamassa, kun hänen autonsa rikkoontui kesken matkan sunnuntaina.
– Meillä on kesäpaikka synnyinseudullani Laihialla. Nyt jo vuosia eläkkeellä olleina, minä ja mieheni vietämme siellä aikaa ympäri vuoden.
Eläkeläispariskunnan elo rikkoontui, kun aviomies kaatui ja joutui sairaalaan. Ensiksi hänet kuljetettiin Vaasan keskussairaalaan ja sieltä kotikonnuille Helsinkiin.
– Lähdin ajamaan vanhalla autollamme perästä, koska halusin viedä miehelleni hänen omansa, pitkälle ihmiselle sopivan, rollaattorin.
Auto pakattuna Sihvonen lähti sunnuntaiaamuna ajamaan kohti pääkaupunkia. Matkaa oli ehtinyt kulua viitisenkymmentä kilometriä, kun autossa syttyi varoitusvalo.
Sihvosen mielessä välähti hänen juuri ohittamansa kyltti.
– Tein U-käännöksen ja ajoin Shell-Koskenkorvan pihaan.
Paljoa pidemmälle autolla ei olisi päässytkään.
Ensihätiin tullut huoltamoyrittäjä Juhani Toivakka huomasi, että menopeli oli pärskinyt kaikki öljynsä pihalle. Vaikka oli pyhäpäivä ja huoltamon autokorjaamo suljettuna, Toivakka päätti soittaa korjaamoa pitävälle Pekka Pulkkiselle.
Koska 17-vuotiaalla yrittäjänuorukaisella ei ole vielä ajokorttia, hän lupasi tulla jos saa kyydin.
Kyyditsijäksi lupautui isä Janne Pulkkinen.
Isä ja poika työnsivät auton korjaamohalliin, missä auton tila tuli selväksi saman tien: autosta ei ollut enää tien päälle.
Marita Sihvoselle tuli hätä.
– Hätäännyin, että miten ihmeessä pääsen mieheni luo.
Pekka Pulkkisen keskittyessä arvioimaan auton remontin suuruutta, isä Pulkkinen jäi miettimään, miten 78-vuotias rouva rollaattoreineen ja muine matkatavaroineen pääsisi vielä samana päivänä jatkamaan matkaansa.
Linja-autokin kävi mielessä, mutta se vaihtoehto osoittautui hankalaksi, kun selvisi että poika ei pääsisi töiltään äitiään ja tämän kuormaa vastaan linja-auton aikatauluissa.
– Poikani on viulisti ja hänellä oli esitys sunnuntaina illalla, Sihvonen kertoo.
Kun Janne Pulkkinen teki ehdotuksen kuskaamisesta, Marita Sihvonen ei ollut uskoa korviaan.
– Tällaista auttamista en ole ikinä kokenut, Sihvonen kiittelee.
– Sillä samalla hetkellä raskas taakka putosi harteiltani. Samoin pojaltani, joka hermoili puolestani Helsingin päässä.
Perheellisenä miehenä Janne Pulkkinen soitti vielä vaimolleen kertoakseen, mitä aikoi tehdä.
– Vaimoni totesi minulle, että tietenkin lähdet kuskiksi. Luulen, että jos en olisi auttanut ja lähtenyt, vaimolta olisi tullut huutia, Janne Pulkkinen hymähtää.
Pulkkiselle oli ilman muuta selvää, että hädässä olevaa pitää auttaa. Ainut kysymys oli, miten.
– Se, että heitän rouvan Helsinkiin oli lopulta selvin ratkaisu.
Rollaattori kimpsuineen ja kampsuineen siirrettiin pikkuautosta farmariautoon ja Marita Sihvosen matka jatkui kohti Helsinkiä bensakulujen hinnalla.
Kun kuski ja matkustaja neljän tunnin matkanteon jälkeen olivat perillä, kaksikko ei enää ollutkaan niin ventovieras toisilleen.
– Puhuimme matkan aikana kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Rouvan sota-ajan muisteloista alkaen. Niistä tuli mieleeni samanikäisen, nyt jo edesmenneen äitini kertomat lapsuuden muistot, Janne Pulkkinen kertoo.
Pulkkisen hyväntekeväisyyteen vaikutti myös hänen omat lapsuusajan kokemuksensa.
– Kotitalomme paloi maan tasalle, kun oli pikkupoika. Muistan kuinka sain lahjoituksena leluja. Koko kylä oli myös siivoamassa palaneen talon raunioita, että tilalle saatiin rakennettua uusi koti.
Yhden kerran Janne Pulkkinen on itsekin jäänyt tien päälle auton rikkoonnuttua Parkanon metsillä.
– Silloin kukaan ei pysähtynyt auttamaan. Lopulta kaverini, joka makasi kuumeisena kotonaan, hyppäsi koiransa kera autoon ja tuli hakemaan. Silloin ajattelin, että minäkin autan, jos vastaava tilanne joskus tulee eteen.
Janne Pulkkinen sanoo haluavansa kasvattaa neljää lastaan positiivisuuteen ja ihmisten kunnioittamiseen.
– Olen sanonut muksuille, että vaikka joskus tuntuu, että jonkin asian tekeminen toisen puolesta on itseltä pois, auttamisen saa aina monin verroin takaisin. Se on sellaista pitempää matematiikkaa kuin että yrittäisi vain hyötyä muista.
Itse hän sai kuskausavustaan kiitoksen sillä hetkellä kun näki Marita Sihvosen ja tämän pojan ilmeen heidän kohdatessaan reissun päätepysäkillä.
– Se oli hyvä hetki. Paluumatkan vain hymyilin.
Asiasta kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat .
MARJA-RIITTA VUORELA