Karavaanarit nauttivat vapaudesta ja toisten seurasta. Viime vuonna Anne ja Kari Mäkinen yöpyivät kaupungissa vain viisi yötä.
Puiden katveesta ja kivien kupeesta nousevat ruusut, pionit ja kuunliljat. Puutarhassa kasvaa myös raparperia, viinimarjoja, karviaisia ja pensasmustikoita. Kolmesta kirsikkapuusta odotetaan jälleen hyvää satoa.
Ja samasta pikku puutarhasta Anne ja Kari Mäkinen poimivat viime syksynä 50 litraa puolukoita.
Eihän siinä mitään, mutta puutarha sijaitsee Lukkuhaan leirintäalueella Isossakyrössä. Vaunusta kaksi askelmaa etutelttaan, etuteltasta askel terassille, ja siinä ollaan, omassa rauhassa, omassa pikku puutarhassa ja kuitenkin keskellä karavaanarialueen vilskettä, jossa naapurivaunun seinä on vain käsivarren mitan päässä.
Mäkisille asuntovaunu on vuosien mittaan muuttunut enemmäksi kuin pelkäksi lomanviettopaikaksi.
Kari Mäkinen arvioi, että viime vuonna kerrostaloasunnossa tuli yövyttyä viisi tai kuusi yötä. Tämän vuoden puolella kaupunkikodissa on yövytty vasta kerran.
Vuosi vuodelta kerrostaloasunto on muuttunut enemmän postipisteeksi ja vaatevarastoksi ja asuntovaunu oikeaksi kodiksi.
–Kyllä tämä meidän ykköskoti on nykyään, Anne Mäkinen sanoo olohuoneessaan, joksi he etutelttaa kutsuvat.
Miten siinä niin pääsi käymään? Eikö karavaanarin taivas ole tien päällä, jossa maisemat vaihtuvat ja liike symboloi vapautta?
Aluksi se olikin sellaista, Mäkiset toteavat. Ensimmäinen asuntovaunu hankittiin vuonna 1984, saman tien, kun viikon vuokralla ollut vaunu oli palautettu.
–Se iski heti. Oma piti saada, Kari Mäkinen sanoo.
Auto ja vaunu suunnattiin lähes aina kohti pohjoista. Kolmen lapsen kanssa reissattiin lähinnä Suomen Lapissa, joskus Norjassakin.
Mutta tänä kesänä vaunu ei lähde mihinkään.
–Vaunu pitää katsastaa joka toinen vuosi, ja silloin teemme jonkun pienen lenkin. Ensi vuonna sitten taas, Kari Mäkinen sanoo.
Vaikka kausipaikka on pysynyt Lukkuhaassa 17:n viime vuoden ajan, vapauden tunne ei ole kadonnut minnekään.
–Jos alkaa kyrsiä, ei muuta kuin vaunu auton perään ja tielle, Kari Mäkinen tiivistää karavaanarin mielenlaadun.
Sellaista tunnetta ei tosin ole tullut vielä kertaakaan. Karavaanarielämän sosiaalisuutta Mäkiset eivät vaihtaisi omaan kesämökkiinkään.
–Täällä on niin hyvä porukka, Anne Mäkinen sanoo.
–Aina on joku, jonka kanssa rupatella. Ja jos ei huvita jutella, voi tulla vaunuun lukemaan kirjaa, Kari Mäkinen toteaa.
Toimettomina Mäkiset eivät juurikaan välitä olla, ja usein he hoitavatkin karavaanarialueen isäntävuoroja. Kesällä vieraiden vastaanottoa, talvella lumitöitäkin. Molemmat viihtyvät myös puutarhassa.
Pääsääntöisesti Mäkiset keittävät ruokansa alueen yhteiskeittiössä. Sinne mahtuu isommankin seurueen kanssa, niin kuin viime jouluna, jolloin Mäkisten kolme lasta perheineen tuli vaunualueelle joulun viettoon.
–Täällä keitettiin puurot ja syötiin kunnon jouluateriat. Meitä oli 16 henkeä omaa väkeä.
Mäkisillä on kahdeksan alle kymmenvuotiasta lastenlasta. Vuoronperään lapset vierailevat isovanhempiensa luona. Tämä näkyy vaunun kalustuksessa, johon kuuluu myös syöttötuoli ja leluja.
–Viimeksi täällä oli yhtaikaa kolme lastenlasta yökylässä, Anne Mäkinen kertoo.
–Lapsetkin ovat sosiaalisia ja saavat nopeasti kavereita.
Kun alue kesäsesongin päätyttyä hiljenee, Mäkisillä on enemmän aikaa istahtaa.
Iltojen pimennyttyä Mäkisten vaunun ympärillä alkavat loistaa tunnelmavalot ja puiden oksiin ja kivenkoloihin asetellut lyhdyt. Välillä iltaa istutaan yhdessä muiden karavaanareiden kanssa.
Talven pakkanen ja pimeys eivät huoleta muita kuin korkeintaan Mäkisten elämäntapaa kummastelevia tuttavia. Mutta aivan suotta, Mäkiset sanovat.
Enimmillään pakkasta on ollut 25 astetta. Hyvin tarkeni. Vaunussa riittää lämpöä, ja saunat lämpiävät talvisinkin joka toinen päivä.
–Totta kai tykkäämme auringosta, mutta ei tämä säästä ole kiinni.
Anne Mäkiselle aamu on usein päivän paras hetki. Kahvin poristua Anne nappaa mukin käteensä ja istahtaa puutarhatuolille vaunun seinustalle. Talvella kääriydytään vällyihin, kesällä iloitaan lämmöstä.
–Nautin, kun saan juoda aamukahvit tässä ja ihailla luontoa. Tämä on mun juttu.
Tien varressakin saa tarvittaessa yöpyä
Vaunupaikan takana aukeaa pieni metsäinen puutarha. KUVA: Harrastukset ja tottumukset ratkaisevat usein sen, hankitaanko matkailuauto vai -vaunu.
Matkailuauton ohjaamossa istuu tavallisimmin eläkeikää lähestyvä pariskunta, joka harrastaa aktiivisesti esimerkiksi golfia tai kalastusta.
Matkailuvaunua sen sijaan suosivat erityisesti lapsiperheet sekä parit, jotka pitävät vaunussa asumisesta ja käyvät kausipaikassa mielellään kuin kesämökillä.
Näin hahmottelee SF Caravan -yhdistyksen toiminnanjohtaja Timo Piilonen matkailuajoneuvojen käyttäjäkuntaa.
–Tyypillisintä on, että viihdytään paikallaan, kun löytyy hieno ja idyllinen paikka. Samalla sosiaalisuuden tarve ja reissaamisen kipinä täyttyvät.
–Kesätapahtumat ovat monelle kauden kohokohtia, jolloin vaunu otetaan kausipaikalta ja lähdetään käymään muualla.
Matkailuajoneuvolla saa Piilosen mukaan yöpyä kaikkialla, missä se ei erikseen ole kiellettyä.
–Suosittelemme leirintäalueita, mutta myös tien varressa tai parkkipaikalla saa yöpyä. Se on suositeltavaakin, jos ajaa pitkää matkaa ja tulee tarve levätä.
Leiriytyminen ei kuitenkaan ole sallittua muualla kuin leirintäalueilla, ja yksityisillä mailla yöpymiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
Parkkeerattuun matkailuautoon ei silti maanomistajakaan saa omin lupineen mennä.
–Matkailuautoilijalla on kotirauhan suoja, Piilonen sanoo.
ELINA PAJUNEN, TEKSTI
JAAKKO ELENIUS, KUVAT
Juttu on julkaistu lehdessä 30.6.2017
