EU:n komission budjettiesityksen valmistuttua keskustelu sen vaikutuksista eteläpohjalaiseen maatalouteen on tarpeen. EU asettaa maatalouspolitiikan toteuttamisella raamit, joiden puitteissa kansallisten toimien osuutta kasvatetaan. Mahdollista on, että EU:ssa ja kansallisesti tehdään budjettileikkauksia, mikä vähentää maatalouden tukemista. Muutoksiin on syytä varautua, vaikka kyseessä on vasta esitys.
Etelä-Pohjanmaa on keskeisin lihaeläinten kasvatus- ja lihatuotteiden jalostusalue sekä tärkeä maidontuotanto- ja maitotuotteiden jalostusalue. Pääosalla maakunnan peltoja viljellään nurmirehuja ja muita kasveja kotieläinten rehuksi.
Kotieläintuotannon turvaaminen on tärkeää alueelle. EU-jäsenyysneuvottelujen kaltaisia virheitä, joiden vuoksi maidontuotanto ja lihanautojen kasvatus jäivät tukien suhteen epäedulliseen asemaan, tulisi välttää. Epäkohtia pystyttiin korjaamaan pitkällisissä jatkoneuvotteluissa.
Luonnonvarakeskuksen (2024) mukaan Etelä-Pohjanmaalla ruoka-ala työllistää välittömästi ja välillisesti 18,3 % työllisistä ja tuottaa arvonlisäystä 988 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on 15,8 % maakunnan arvonlisäyksestä. Maatalouden osuus välittömästä arvonlisäyksestä on 404 miljoonaa euroa. Ruoka-alan aluetaloudellinen merkitys on Etelä-Pohjanmaalle maakunnista selvästi suurin. Siten maatalouspolitiikan uudistuksessa onnistuminen on tärkeää Etelä-Pohjanmaalle.
Hallitusohjelman mukaan elintarvikevienti on tarkoitus kaksinkertaistaa vuoteen 2031 mennessä.
Tarvitaan keskustelua, miten tavoite saavutetaan, miten mahdollisesti vähenevät tuet käytetään ja miten ruokatuotannon ulkopuolella olevia peltoja tuetaan. Lisäksi huoltovarmuus ja ruokaturva ovat huolenaiheita Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
Elinvoimainen maatalous on edellytys elintarviketeollisuudelle. Aktiivi maatalousyrittäminen tuo ruokaturvaa, tukee huoltovarmuutta ja edistää elintarvikevientiä. Aktiivinen kehittäminen kasvattaa tuottavuutta. Nykyinen maatalouspolitiikka säilyttää olemassa olevaa. Yritystoimintaa aktiivisesti kehittävän nuoren maatalousyrittäjän näkökulmasta ruokatuotannon ulkopuolisten peltojen tuki vähentää pellon tarjontaa, nostaa hintaa ja siten hidastaa kehittämistoimia. Harjoitettu maatalouspolitiikka on luonut tämän ongelman, eivät maatalousyrittäjät.
Huoltovarmuuden, ruokaturvan ja viennin kasvattamisen kannalta on tärkeää, että laadukkaan ruoantuotannon kaikilla osapuolilla on kannattavan toiminnan edellytykset. Maataloustuotanto on perusta ruokajärjestelmän toimivuudelle niin normaalioloissa kuin kriisiaikoina. Sen jatkuvuus on turvattava, kun mahdollisesti väheneviä tukia joudutaan kohdentamaan uudelleen.
Taloudellisin kannustimin ja neuvonnalla voisi tukea uusia toimintatapoja, yhteistyötä ja verkostoitumista. Ne tehostavat maatalousyritysten resurssien käyttöä, lisäävät tuottavuutta ja vähentävät riskejä. Yhteistyö toimintojen suunnittelussa helpottaa uudistusten omaksumista, edistää tilusjärjestelyjä ja mahdollistaa peltojen hyödyntämisen uudella tapaa.
Matti Ryhänen
yliopettaja
Risto Lauhanen
erityisasiantuntija
Seinäjoen ammattikorkeakoulu