Me suomalaiset olemme jälleenrakennuksen vuosien jälkeen tottuneet kansainvälisesti verrattuna erinomaiseen elintasoon. Suomen julkinen talous on ollut liian pitkään alijäämäinen ja meidän on syytä kysyä, ansaitsemmeko nykyisen elintasomme, vai olemmeko monilta osin siirtyneet passiivisiksi kuluttajiksi?
Laadukas suomalainen koulutus sekä toimivat terveyspalvelut ja turvallinen yhteiskunta edellyttävät kestävää taloutta. Yhteiskunnan toimintojen rahoittaminen velkarahalla ei ole eettisesti kestävä toimintamalli ja siihen myös hallituksen kehysriihessä on nyt jouduttu puuttumaan.
Osallistuin säästöjä ennen kehysriihtä valmistelleeseen Matias Marttisen (kok.) johtamaan työryhmään. Työryhmämme aloitti helmikuun alkupuolelta ja työ kesti yhteensä reilun kahden kuukauden ajan. Työmme pohjalta kehysriiheen löytyi määräajassa sopu 2,8 miljardin sopeutuksista jo viime kesänä sovitun 6 mrd päälle.
Nykyiset välttämättömät leikkaukset tekevät kipeää, mutta uutta kasvua ei saada ilman rakennemuutosta. Tavoitteena on Suomi, joka myös tuottaa, ei pelkästään kuluta kuten viimeisten 16 vuoden aikana.
Sopeutustoimet on toteutettu niin, etteivät hyvinvoinnin ja tulevaisuuden keskeiset rakennuspuut vaarannu. Kestävä hyvinvointi perustuu työhön ja yrittäjyyteen. Suomi huolehtii niin sisäisestä kuin ulkoisesta turvallisuudestaan. Maatalouden edellytysten turvaaminen on myös huoltovarmuutta ja siksi maatalouden tuista ei myöskään leikattu vaan maatalous-, elintarvike- ja biotaloussektorin huoltovarmuuteen panostetaan. Suomi tarvitsee myös lisää vientiä, jotta rahaa riittää myös tuleville sukupolville.
Jatkossakin Suomen menestys perustuu korkeaan osaamiseen. Hallitus pitää kiinni perusopetuksen rahoitukseen tehdystä pysyvästä 200 miljoonan euron lisäyksestä.
Suuressa osassa maailmaa perhe on edelleen yhteiskunnan keskipiste. Me Suomessa olemme unohtaneet, että vielä pari sukupolvea sitten myös meillä hoidettiin iäkkäät vanhemmat ja nuorimmat lapset kotona.
Meidän on oltava realisteja, ja tunnustettava huoltosuhteen vinoutuma: tulevaisuudessa meillä on entistä vähemmän resursseja tukeutua julkisiin palveluihin esimerkiksi vanhustenhoidossa koska matalan syntyvyyden vuoksi työikäisiä veronmaksajia on yksinkertaisesti vähemmän.
Meidän suomalaisten on siis palattava perusasioihin: ihminen tarvitsee ihmistä ja lähimmäisen kohtaaminen on meidän yhteinen asiamme. Valtio ja julkinen sektori ei voi korvata lähimmäisen merkitystä, vaikka perustarpeissa pystytään jatkossakin tukemaan.
Kristillisdemokraateissa olemme erityisesti perheiden ja lasten puolella. Lasten ja nuorten hyvinvointiin panostetaan 5 miljoonaa euroa sekä koulukiusaamisen ehkäisyyn toiset 5 miljoonaa. Samalla peräänkuulutamme perheiden kasvatusvastuuta: liian pitkään esimerkiksi opetusalalta on kuultu viestiä, että useat vanhemmat vierittävät kasvatusvastuutaan kouluille.
Lasten kasvatus kuuluu ensisijaisesti vanhemmille, jossa perheet, naapurit ja lähiyhteisöt toimivat tukena. Jokaisen suomalaisen on herättävä näkemään oma lähipiirinsä, jotta useampi nuori uskaltaisi hankkia lapsia.
Meidän kristillisdemokraattien voimavarana on järkevä suhtautuminen tosiasioihin, mutta myös usko parempaan tulevaisuuteen. Nykyisten kipeiden päätösten keskellä meidän on kyettävä näkemään pidemmälle ja uskallettava muuttaa kestämättömiä yhteiskuntarakenteita. Hallituksen uudella suunnalla Suomi on tulevaisuudessa taas rakenteellisesti tuottava ja dynaaminen maa, jossa yhteiskunnan palvelut ovat järkevällä tasolla, jokainen kansalainen osallistuu ja voi kokea ylpeyttä rakentamastaan suomalaisesta hyvinvoinnista.
Peter Östman
KD:n kansanedustaja Luodosta