MC-kisa Oberhofissa näytti maastohiihdon nykymenon surkeimmat puolensa. Kansainvälinen Hiihtoliitto FIS on lähtenyt median ja Keski-Euroopan tuella jyräämään hiihtoon muutoksia, joiden seurauksena saattaa olla lajin surkastuminen ja jopa katoaminen kilpailumuotona! Kuulostaa ehkä rajulta väitteeltä mutta lajin radikaali muutosvauhti on todella kriisiyttämässä jopa harrastajamääriä.
Median lyhytjänteisyys ja asiantuntijain ja etenkin maastohiihtäjien kantoja ei kuunnella. Lajin harrastajien sisäiset erot kasvavat. Se ei ole pääsyy kritiikkiini.
FIS on ehkä myös suunnittelemassa suurkisalajien rukkausta. Yleisöystävällisempään suuntaanko? Voi olla alkuaatos ollut se, mutta mc-kisasarjan nopeatempoisuus ja lyhyen radan toistokierto ja yhteislähtöhurahdusmuoti on tullut kriisiinsä. Yhteislähtöjen suuri suosiobuumi on mennyt överiksi. Nyt alettu mallin otto pitkänmatkan juoksulajeista ei alkuunkaan ole parantanut lajia eikä nostanut myöskään tv-katsojien kiinnostusta juurikaan.
Jopa liki 100 hengen massalähdöt ovat puisevaa katsottavaa. Kisaaminen on mennyt laumalöysäilyksi ja loppukirin odottamiseksi jopa pääosan hiihtäjistä pysyessä joukossa mukana. Juurikaan porukasta ei kukaan hiihtäjä ota isoa riskiä vaan jää kyttäilemään, että ”kattotaan sitte lopussa”... Kun on matkana uusi matka 20 km, lajin mielenkiinto lopahtaa alkuunsa, kun laji on mennyt ”hiihtelyksi” tosi kilpahiihdon sijasta.
Lyhytjänteisyys on ajan henki. Yhteislähtö pilaa maastohiihdon tätä menoa. Eikä bonuspistesysteemi auta asiaa mitenkään. Sprintterihiihtäjien eduksihan laji on menossa. Kyttäillään 19,5 km ja sitten sprintin erikoismiehet korjaavat potin. Jännite on maastohiihdossa liki hukassa tätä menoa. On edetty uudistuksissa ojasta allikkoon ja pian kisoja seurataan vain maalisuoran varressa, kun on hiihdelty hiljakseen loppusuoralle ja Iivo Niskanen on yrittänyt vauhdinlisäystä. Se vaan ei näy tuloksissa hänen edukseen, koska massalähtö on pelkkää seurassa hiihtelyä. Suurkisoissa ja yleensäkin on syy palata kiiruusti väliaikalähtöihin. Väliaika hiihtäjien lähtöpaikalta voisi olla vain 15 sekuntia keskenään seuraavaan lähtijään. Se voisi pitää vauhtia yllä eikä suuria porukoita siltikään syntyisi. Joka hiihtäjä joutuisi ottamaan huomioon oman lähtöasemansa ja pitämään vauhtia yllä eikä jarruttajia olisi ladulla.
Jouko Pesonen
Alajärvi